keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Julia-bad influence! (NO SEPA KIVA!!!)

-Hey!
-Hey! How are you?
-Im fine, thanks. How are you?
-Im good
-Good

Niin monesti nama "sananvaihdot" kaydaan paivan aikana, ettei sita enaan huomaa. Suu vaan kay, ja small talk tulee automaattisesti.

Minusta ei ole kuulunut. On ollu niin kiire, ahdistaa etten ole paivakirjaakaan kirjoittanut. Viime viikko oli superkiireinen, Tama viikko ei ole alkanut hyvin. Ma oon mahataudis, en pahassa, mutta siten, etta en tuntuu, etta kaikki ei ole kohdallaan, mutta aiti, ala ole huolissasi! Its all good.
 Ostin viikonloppuna mun Prom mekon, oli sitten vaikeat ajat. Kaksi upeaa mekkoa, mutta taysin erillaiset. En pystynyt paattamaan, no mutta tulette nakemaan sen parin kuukauden kuluttua. Uskon, etta tein oikean valinnan. Meilla on seuraavan viikon lauantaina Courtwarming tanssiaiset. Basketball seasonin tanssiaiset. Mun hyva kaveri Dave kysy, jos haluan hanet deitiksi. Mika ettei. Ollaan niin hyvia kavereita, etta siita tulee vaan hauskaa.

Nyt ihan lahiaikoina kaverisuhteet on jotenkin voimistanut. Sam on aina mun paras kaveri, mutta lahiaikoina olen hengannut paljon Whitneyn, joka on aidoin, ihanin kaveri ikina. Ollaan monesti niin samanlaisia. Tehdaan asiat vahan sinnepain, unohdellaan asioita, ja hontsaillaan jos silta tuntuu. Sen kanssa ei tarvi tressata mistaan. Kaikki vaan luonnistuu.
Justin kanssa olen hengannut. Olin niilla viime viikolla. Juteltiin syvallisia, ruokittiin ja siivottiin kaikki hevosaitaukset. Illalla mentiin sen kirkon nuorteniltaa. Monet luulee, etta ollaan pari, mutta ehei, ollaan vaan parhaat kaverukset. Myos Daven on tullut tosi hyvaksi kaveriksi. Olen matksustanut sen parheen kanssa katsomaan sen peleja, koska Dave pelaa koripalloa koulun ulkopuolella. Ja sen aiti on niin mukava ja herttainen!
  Kelsey on silti aina se laheisin. Se nakee mut ilosena ja suruisena. Vaikka olenkin taalla tosi iloinen, on mulla aina silloin talloin paivia, kun kaikki on huonosti. Se auttaa mua tilanteessa, kuin tilanteessa. Lahiaikoina taalla on ollut kaveridraamaa.  Kelseyn kaveripiirissa, ja samalla ma olen siihen joutunut tahtomattani. Muutankin taalla High School draama on jotenkin tosi naurettavaa. Kaikki tuntee toisensa ja klikkeja loytyy. Mutta en ota ongelmaa, ma tykkaan olla kaveri monien erillaiseten ihmisten kanssa.
 Ma olen ollut taalla pian n.7kk. Voitteko uskoa. Heti, kun alan miettimaan sita tunnetta, kun olen Suomessa, ja vaikka mulla onkin maailma tarkein perhe ja kaverit siella, tulee olemaan ikava tanne. Mulla on niin monia tosi tarkeita ystavia taalla, ettei sita tule edes ymmartamaan. Ma rakastan mun perhetta taalla, mutta tiedan etta tulen skypeilemaan ja palaamaan niin monet kerrat. Mutta monet kaverit suuntaa Collegeihin, monet eri osavaltioihin, eika yhteydenpito tule olemaan enaan samaa.
 
Pliis alkaa vihastuko tai pelastyko. Julia-bad influence means, kun mun opettaja oli kirjoittanut mun kaverin Kevin paperiin, etta koska ollaan vierustoverit, ettei se ole hyvaksi Kevinin arvosanoille. Mut rehellisesti, ei tarkoita, etta olisin ongelmissa, mutta tarkoittaa sita, etta taytyy jattaa juttelu vahemmalla ja focus more. Mutta en halua, etta luulette, etta olen taalla "that awful student from Finland" Mutta tosiaan Kevinin kanssa meilla on kaytanto, etta kumpikin tuo aina joskus ruokaa. Ma ostan sille donitsin kerran viikossa, ja se tuo mulle bagelin creamjuustolla. Toimii, ja voi miten hyvalta maistuu 4nd tunnilla, kun ruokailuun on viela tunti aikaa.

 Tuli eilen tosi kova ikava pikkusiskoa Ainoa, koska kuuntelin Hunger Gamen soundtrackin, joka muistuttaa Ainosta. Lupaan, etta kesalla tapellaan viikko putkeen, on sua niin ikava! On isoveljiakin, mutta mita ikavoimaan teita liikaa, tulen nakemaan teidat kaikki muutaman hullun kuukauden kuluttua! Viime viikolla skypeilin mummun kanssa, ikavoin isovanhempia myos paljon. Mamma, Pappa, Mummu ja Pappa, teita kaikkia ikava! Rauhallinen, herttainen lapsenlapsenne palaa pian, ei huolta siis!

Ma alan valmistua nukkumaan, toivottavasti ei tullut liian masentava teksti. Olen siis kipea, niin mielentila on vahan kiukkuinen. Mutta edelleenkaan en ymmarra, kuinka mina tallustelen naita Amerikan maita. Omalla englannilla, omalla tahdolla, ja ottaen vastaan iskut ja kaikki ikimuistoiset kokemukset. Olen onnekas, tama vuosi on ollut elamani paras paatos.

Ps. Huomenna aion laulaa koko luokalle. Ajettelin vetasta Celine Dion "My heart will go on" tai kylla tiette se. Kaikki, jotka tuntevat mun, laulutaotoni on oksettava. Ystavani Dewey sanoi: "Julia you sing like a deaf person" Ai miksi laulan? Meilla on projekti, jossa taytyy tehda jotain, mita ei normaalisti tekisi. No aioin laulaa, koska ei ole tata laulu-uraa nyt viela ollut. Mutta ollaan Amerikassa, ja Hollywoodiin menee lentoja. Here I come Miley and Rihanna!


PPS. ei kuvia! viela

2 kommenttia:

  1. Julppeeeeeeeee....... Kuvittelen sut laulamassa tota celine dionii ja mul tulee sua entistä enemmän ikävä! En oo kuullu sitä biisii sitte sen jälkee ku oot poistunu tältä mantereelta! Enkä haluukkaa kuulla sitä ku vain sun suustas !! Onhan mul kännykäs pari videoo kyl mis laulat...

    Koita parantuuu nyt!

    VastaaPoista