ja taas MENNÄÄN!

Nyt ei ole aika kertoa mitään muuta, kuin että kohta lähden kohti helsinki-vantaata, ja huomen aamulla lento lähtee takaisin Warrentoniiin! heck yea baby!

Koko vuosi vaihtovuoden jälkeen on ollut hullu. Mennyt nopeasti, lukion kakkosvuosi tuli ja meni. En voi olla, kuin onnellinen, että lukiota on vielä jäljellä. Se on sittenkin ihan kivaa aikaa. Mutta kaipuu Warrentoniin ja vaihtovuoteen on ollut kova, mutta nyt kun on aika lähteä olo on tyhjä. Luulen, että kun lähden taas matkaan yksikseni ja saan miettiä mennyttä vuotta niin tyhjä olo katoaa. Mutta on tämä jännää, ja olo on onnellinen.

Mutta nyt pakkaamaan loput tavarat! Ihanaa kesää kaikille, sekä iloisia jälleennäkemisiä vanhoille vaihtareille, jotka suuntaavat takaisin vaihtomaihinsa!

terkuin,
minä

ja terveloa mina suomi lifeen

Mina koulussa. Kaiken jannan ja spontaanin keskella taytyy muistaa ottaa myos itsellensa aikaa.

hoppityypit. parasta.

Suomessa meilla on niin kauniita kirkkoja. Kaipaan silti helpommin ymmarrettavaa sanomaa ja iloisuutta kirkkoon

ihana Joulu ja oma perhe!

takaisin Suomi koulussa, odotti omat vanhat ystavat! ps. etsi mut hihii

kato uus vuosi, morooo

                                                               MOOOOI. IM BACK!

 Tanaan on Uudenvuoden aatto, eli nyt, jos joskus on aika muistella vuotta 2012! Se on kuitenkin mielettoman muistorikas mulle. Ihana muistaa, koska viime vuoden UV:n aattona oli jaatava saato, etta usa mom and dad paasti mut kavereiden kanssa Coreyn nuotiobileisiin. Nyt on niin ihanan rentoa, koska mun ei tarvi "taistella" tai tressata uskallanko pyyttaa lupaa, tai moneltako mun tarvii olla kotona, tai saankohan menna Kristin kyytiin jne jne. Lista on loputon, mutta ainakin nyt osaan arvostaa tata luottamusta, helppoutta, ja tressittomyytta.

  Kotiinpaluu on ollut tavallaan vaikea, muttei yhtaan ylitsepaasematon. Oli ehka helpotus, etta syksy oli niin kiireinen tanssin, koulun ja autokoulun kanssa. Aika on mennyt niin vauhdilla, ja koko ajan paassa on ollut visio, etta menen sinne takaisin ja vauhdilla nakemaan kaverit ja perheen. Mutta samalla olen nauttinut, etta olen kotona. En niinkaan Suomessa, vaan Kotona. Oma huone, oikeat vanhemmat, sisarukset, tanssi ja vanhat ystavat. Ja vapaus, en tarvi kyytia, aina ei tarvi tehda suurta selvitysta, tai tuntea huonoa omatuntoa, jos vietan aikaa vain omassa huoneessa. Ihan pienet asiat ovat niin ihania, kun olen takaisin kotona.

 Kaipaan kavereita eniten. Perhetta en osaa kaivata niin, koska tiedan, etta he tulevat aina olemaan jenkkiperheeni, ja mulla on koti Warrentonissa. Mita myos kaipaan on, WHS! Warrentonin High School! Se Spirit! Oikeasti, koulutus ei lahellakaan Suomen koulutustasoa, mutta sielta koulusta jaa niin paljon muuta kateen. Yhteishenki, ylpeys omasta koulusta ja muista oppilaista, toisten menestyksesta ollaan ylpeita, koulun ylimmat johtajat ovat aina kaikessa mukana. Oli kyse mista vieraspelista tai yhteistanssista koulun salissa. Siella oli koko koulu, koko henkilokuntaa myoden. Ja hauskaa oli huomata sekin, etta Lunch Ladiet, keittiotadit aina tiesi tosi paljon mun viikosta. Miten historian koe oli mennyt tai olinko viela kipea. Voisin jatkaa tata selitysta ensi vuoteen asti (ha ha ha) mutta se on tosi turhauttavaa, koska samalla en jaksa toistaa itseani. Se koulu nyt vaan on taysin erillainen, ja voittaa Suomi suorittamiskoulun 100-0.

 Muuten kaikki on mennyt hyvin. Juttelen Jenkkeihin joka paiva. Facebook on niin kateva. Skypeilen harvemmin, mutta silti tosi tasaisesti. Olen saanut paljon postia sukulaisilta. Moelmmilta usa isovanhemmilta, serkkutytolta, Deweyn mummolta, seka usa aidin tati, seka mun usa eno lahetti mulle ISON rasian itsetehtyja suklaita. On tosi koskettavaa saada sielta postia. Se tunne, kun tiedat, etta mun kaverin mummo on istunut ja kirjoittanut mulle kasin kirjeen ja ajatellut mua, on aika hieno tunne. Juuri taa kotiinpaluu on osoittanut mulle, etta ne joita, kutsun mun parhaiksi ystaviksi, ja joiden kanssa vietin aikaani siella, on edelleen mun parhaita kavereita. Ei ole tullut kertaakaan sellaista "hylattya" tunnetta. Paljon myos pidan yhteytta mun kavereiden perheisiin. Tuntuu, etta onnistuin vuodessani, koska se on todelllakin mun toinen koti.

Mutta nyt kaikille vaihtareille, olette puolivalissa, Kevat menee niin nopeasti, nauttikaa ja elakaa!!

 Nyt lahden valmistautumaan ja miettimaan illan vaatteita. Hyvaa Uutta Vuotta kaikille!

ps. erityisterveiset rakkaalle kummitadille, Ennalle! you rock! 

 

siellä on pileet(boom boom boom), mä täällä-tunnetta

Jenkkejä miettiessäni olen maailman surullisin ja samalla maailman onnellisin. Kaikki kuuntelee ja ymmärtää, kun kerron vuodestani. Mutta oikeasti, uskon, etta ainoastaan vaihtarit ovat niitä, jotka voi ymmärtää miten se vuosi yksin maailmalla muuttaa sinua. Tavallaan tulee olo, että sinne mentaessä olin yksin, selvisin. Takaisin tullessa olen tuttujen ympäröivänä, mutta tavallaan yksin. Olen yksin niinä hetkinä, kun alkaa itkettää ikävästä. Mun paras kaveri Sam, kun mä mietin sekunnin sitä, itku tulee. On oikeasti tosi ihanaa, ja helppoa puhua mun onnistuneesta, täydellisestä vuodesta kaikille halukkaille, sekä ei halukkaille. Kerron, että vautsi wau, sain paljon kavereita voi vaude oli paras vuosi. Mutta se ahdistus, ja tunne, kun siellä on enemmän kun se vau kivat kamut. Mutta, kun ihan oikeesti mulla on niin ikävä. Niin ikävä, ettei pystyis kertomaan mitään sen syvällisempää tarinaa mun ystävistä siellä. Jotenkin, ne on liian tärkeitä. Tuntuu epäreallistiseltä miten paljon, ja miten rakkaita ystäviä mulla on  Warrentonissa. On päiviä, joina mietein, että antaisin miljoonan jos saisin vaan nauraa ja matkia Bridemadesii Kelsey kanssa, tehdä Samin kanssa perus perjantain heartbreakes treffit, tai hengata Justinin kanssa päivä, ja elää.

 On niin monia asioita, joita kaipaan. Itse jutut, ja asiat, joita rakastan Jenkeissä ja sen kulttuurissa on jotenkin helpompi ymmärtää, että nyt mennään Suomessa ja sen tyylillä. Mutta vaikka mulla on täällä maailman parhaat ystävät, niiin ei se poista faktaa, että mulla on myös maailman parhaat ystävät siellä. Jenkeissä iltasin mietein, että mitä ne tekee Suomessa ja rukoilin, että perheellä, ja kavereilla kaikki hyvin. Täällä mietein Jenkkejä, kun oon yksin ja rukoilen, että mun perheellä ja kavereilla on kaikki hyvin. Tästä vuodesta ainakin, opein, ettei kaikkea voi saada. Sekä miltä tuntuu, kun on olo, että sun pitäis olla jossakin muuallakin. Ihan kun tietäisit, että jossakin on vuosisadan pileet, ja sä oot kipeenä, etkä vaan pääse mukaan.Siltä mustas tuntuu, kun mietin mun toista kotia. Joo siltä musta tuntuu.

Kaikille uusille vaihtareille tiedoksi. Te olette nyt siellä pileissä, joita kaipaan. Ja muistakaa, te olette suuressa osassa järjestämässä niitä pileitä. Tehkää niistä ikimuistoiset. Nauti kaikesta, ja opi tuntemaan kaverit, joita voit itkeä ja kaivata sitten vuoden jälkeen. Niin päästää kaikki näihin maailman surulliseen, mutta onnelliseen olotilaan. Kaikesta huolimatta, tätä en vaihtais mihinkään. En oikeesti mihinkäään.

Palailen taas jos siltä tuntuu,
Juliaaaaaaa

tuleville sieluntovereille

Hei. Tiedän, että blogiani on seurannut äitini, ja.....juuh äitini. Ha, oikeasti tiedän, että monet tutut ja jopa tuntemattomat seurasivat blogiani. Kiitos, tuntu kivalta tietää, että täällä luetaan. Mutta tiedän, että minulla on lukijoita, jotka ovat juuri lähdössä itse vaihtoon, ja olen saanut kyselyjä vinkeistä jne tulevaan vuoteen. Kiitos Ilona, Paula, Miina ja Julia. Mä alan tiivistelemään asioita, joita on kiva tietää ennen matkaa, joten tämä postaus menee kaikille tuleville vaihtareille! Sieluntovereille.

 Ennen lähtöä. Älä tressaa pakkaamisesta, tunge kivoja kesävaatteita, ja muutamat kengät. Pystyt ostamaan sieltä, halpaa ja ei ole sitten takaisin tullessa miljoonaa paketin lähetystä edessä. huoh. Ennen lähtöä, ei kannata tressata, että säilyykö kaverit täällä, koska rehellisesti jos ei säily, niin ehkä on sopiva aika sitten löytää ne true frendit. Itsellä ainakin vuoden aikana kirkastu vieläkin voimakkaammin ne todelliset ystävät. Ja vuoden aikana kannattaa skypeily ja facebookkaaminen takaisin kotiin tiputtaa minimiin. Olen tosi onnellinen, että ymmärsin tehdä sen, kerran viikossa kotiin ja muutamia kertoja kavereille koko vuoden aikana. Kannattaa miettiä, mikä vuoden tarkoitus on? Lähteä skypeilee amerikkaan, vai yrittää sopeutua kulttuuriin ja saada ne paikalliset kaverit ja elämä. Että on sitten skype kavereita, kun palaan kotiin Suomeen. Koska tiedät, että koti ja kaverit on täällä. Monta vuotta!

 Itsellä ainakin vaikeinta alussa oli, saada ystäviä. Koska englannin kanssa oma persoonaa voi olla hankala ensiksi esille. Kun oli joku tosi hyvä vitsi, ja yritinn selittää sitä isolle kaveriporukallle, siinä voi joku nukahtaa. Kannattaa olla kärsivällinen, kieli paranee, ja kohta sulla on ystäviä, jotka ymmärtää sun vitsisi pelkästä katseesta! Mika tunne, alun ahdistuksen jälkeen, voit vain itkeä onnesta, miten hyvin kaikki vaan kääntyykin, jos on nollut kärsivälline ja uskonut, että saat ne ystävät. Muutenkin ystäviin liittyvää asiaa mullaon paljon....

 Kun saapuu vaihtarina uuteen kouluun, susta ollaan sinänsä kiinostuneita. Uusi tyyppi, tulee Norjasta, eiku Ruotsista, aaa ei sieltäkään jaa no jostain Pohjoisesta. (monet sekoittivat Suomen ja Norjan) Kannattaa muistaa, että edustat sinänsä Suomea, ja monet ihmiset ajattelevat Suomen olevan täynnä ihmisiä, kuin sinä. Ei paineita! Kuitenkin, kiinostus laimenee nopeasti, koulu alkoi, kaikkien kouluhommat, työt ja harrastukset ovat täydessä käynnissä. Sinun täytyy ottaa kontaktia ihmisiin, ja olla avoin luokassa ja näyttää siltä, että olet tutustumisen arvoinen tyyppi ja valmis saamaan kavereita. Alku on parasta, mutta vaikeintakin aikaa. Tärkein asia mitä kannattaa pitää mielessä on, että ihmisiä on monenlaisia. Tyypit, jotka vaikuttaa koulun cooleimmilta, voi tarvita jengiinsa vaihtarin, joka on valmis pilettämään, ja näytämään kaikki upeat jutut, mitä nörtit ei ainakaan tee. Tunnista henkilöt kuten nuo "coolit". Oikeastaan he ovat ihmisiä, joiden huomio voi olla ensiksi hämmentävää ja innostavaa, mutta loppujen lopuksi ei kanna minnekään. Jos he haluavat sulle ongelmia, eivätkä välitä, että sulla on tietyt säännöt ja valtavan mieletön tilaisuus edessä, niin miksi ikinäkään lähtisit heidän mukaan. "Cooli jengi" ei varmastikaan kiinnosta, että voit jäädä kiinni aivan pienestäkin jutusta, ja menettää luottamuksen perheeseen ja järjestöön. Älä edes ota riskiä. Etsi kaverit, joiden kanssa klikkaa ja jotka pitää susta huolen, tilanteesta, kuin tilanteessa. Kaverit, jotka huolehii sulle kyydin kotiin, ennen kotiintuloa, lainaa sulle jalkkiskamat, kun unohdit, tarjoo sulle ruoan, kun olet nälkäinen, ja rahat kotona. Kaverit, jotka ymmärtävät, että joskus sulla on ikävä omaa kotia ja perhettä. Kaverit, joiden kanssa voit viettää sleeepoverit, ja teillä on omat weirdovitsit ja muistot. Kaverit, joiden kanssa voit viettäää illan paikallisen ruokakaupan parkkipaikalla, tai katsoo sama leffa kolme kertaa viikonlopun aikana, ja silti olla niin hauskaa. Kaverit, joiden takia, tulet itkemään ja kaipaamaan, mutta samalla pystyt hymyilemään, ja olemaan täysin varma, että siellä ne ovat kun palaat. Koska sulla on yksi vuosi aikaa, kannattaa käyttää se tosi järkevästi, ei hukata hetkiä, jolloin tuntuu, että tekiskö vai ei. Parhaat muistot, tulee niin pienistä jutuista.

 Muita sellasia juttuja. Amerikan normiperheelle kirkko ja perhe on tosi tärkeitä. Isänmaan kunnioitus ja juhlat ovat myös paljon isommassa osassa, kuin Suomessa. Myös pukeutuminen on jotenkin siveellisempää ja urheiluvaatteita käytetään enemmän. Solarium on kuumajuttu, sekä Pretty Little Liars sarja, kutsutaan PLL. Small talk on ihanaa, ja saat olla melko äänekäs ja iloinen. Tulet tuntemaan kaverien vanhemmat, ja yksi iso pieni juttu. Suomessa tapahtuu usein näin. Kaveri tulee hakemaan sua autolla, ja soittaa sun puhelimeen" mä oon täs, tuu ulos moi". Jenkeissä, ainakin pojat, vaikka kuinka olis ollut kavereita, tuli aina hakemaan sut sisältä, ja näyttäytymään sinun perheelle, että kenen mukaan olet menossa. Tälläisiä pieniä juttuja, tulee huomaamaan, joihin sitten oppii ja kaikki tulee normiksi sulle. Myös ilmainen limsojen täyttö ja pienet hinnat on upeita!

 Ja kyseltiin, millaisia ongelmia, mulla oli vuoden aikana. Kavereiden saaminen heti oli hankalaa, mutta siitä jo sanoinkin, että se korjaantuu. Väärinkäsitykset perheessä voi tuntuu maailmanlopulta vuoden aikana, mutta niitä sattuu. Ja ihan samalla lailla sitä voi riidellä kaverin kanssa, tai  tulla kuulusia välirikkoja, mutta niistäkin noustaan. Joskus tuntuu, että kukaan ei ymmärrä ja koko usa on ihan paska, tai et maksaisin miljoonan jos saisi läpsiä opettajan, joka hukkasi sun kokeen, tai että busseja kulkisi. Tai, että saisi selitettyä amerikkalaisille suomen koulutusjärjestelmän joka on way erillainen, kuin heidän. Sellasia pienia juttuja, mutta niitä ei kannta jännittää vaan olla valmiina, etta ongelmia tulee.

Ennen mun vuotta, järjestöni ja entiset vaihtarit sanoivat, että vuodesta tulee sellainen, kuin siitä itse tekee. Jos odottaa american dreamiii ja et vuosi on jo valmiiksi täydellinen, tulee pettymään ja itkemään takaisin kotin. Vuoden hienous on siinä, että tavallaan joudut taistelemaan itsellesi kaiken. Paikan perheessa, kaverit, koulussa jne. Kaikki onnistumiset olet tavallaan ansainnut. Olet jo pitkällä jos olet lähdössä vaihtoon. Sano kuka sano. Maailmalle lähtö yksin tarvii rohkeutta, joten kannattaa olla ylpeä itsestään ja muutenkin olla oma itsesi.

 Vuoden jälkeen sanotaan, että on kasvanut, ja tietää enemmän mitä haluaa. Itse menen lukion toiselle, ja ei hajuakaan minne päin lukion jälkeen menisin. Vuoden jälkeen ei ole mitään selvinnyt, mikä se oma juttu olisi. Olen enemmän sekaisin, koska nyt ymmärrän, että mulla on niiin monet ovet avoinna. Voin tehdä melkeimpä mitä vaan, tulen pärjäämään, ja tiedän, kuinka paljon tässä maailmassa on, kuin nämä tutut ja turvalliset ympyrät. Tiedän, että voin ihan hyvin muokata amerikka ja suomitavat sekaisin. Ei mun tarvi tyytyä, että kadulla tarvii vaistellä kiusallisesti katsekontaktia vastaantulijan kanssa, tai että en saisi kysyä kaupankassalla, että miten sun päivä on mennyt. Voin saada outoja katseita, tai mietteitä, mutta siinäpän miettivät.  Koulun enkuntunnilla aioin yrittää parhaani, mutta en enään masennut, että paperi on täynnä punakynää, ja lupaaan pitää pileet jos saan kokeen numeroksi kutosen, enkä enään sitä kuuluisaa vitosta. Ja toivon, että kaikki laittaa ne popparit pois, kun on mun vuoro vastata enkuntunnilla. heh.

Mä olen niin syvällinen angel-94 Kiva, jos te uudet vaihtarit, saitte jotain irti, laittakaan kysymyksia ja ajatuksia. Jos minä Julia H selvisin, tekin selviätte! Siitä tulee hauskaaa! Tsemppia!

Noni, peace out!

ps.aika jepa pitkä teksti! go me.

tomerana-94

ystävät, jotka rakastavat minua näinä päivinä, ja hetkinä

Em. tosi ystävä. ystävä todellinen.true frendi.

ystänä vanhemmat!

Kelsey<3 itkettiiin, oltiin menossa lentokentälle. ei ollu helppoo elämä tuolloin. 

 

täs kotona

Olen kotona. Olen ihan normaali, en itke ikavaa, olen onnellinen, olen leikannut nurmikoita, Amerikka ei muuttanut mua erillaiseksi, kaverit ei kadonnut, koti ei kadonnut, mikaan ei ole muuttunut, jotain on muuttunut, kaipaan takaisin, kotona on ihanaa, vapaus on ihanaa, suomalaiset toykeita, hyttyset vie multa jarjen, valosta, kateellinen olo uusia vaihtareita kohtaa, olen elamani onnellisin mun vaihtovuodesta, suomalaInen musiikki saa mut oksentamaan sanoillaan(petri N) ja silti kaikki kuuntelee(mina myos),unirytmi sekaisin, en edes tykkaa kirjoittaa tata tekstia nyt,oma huone on ihana, bridemades leffaa en halua katsoa suomitekstien kanssa, radiosta ei ikina musiikkia, koti tuntuu leikkimokilta, amerikassa kaikki niiin suurta, aamulla heraaan, ja puhun englantia itsellen,oli kiva tulla kotiin, amerikkavuosi helpoin ja vaikein samaan aikaan,ei toita,ei koulua, ei tressia, virheet piti oppia, yksin, ja uudessa ymparistossa.kaverit piti hankkia vitosen lukioenglannilla,mika oli mahtavaa,vuosi on kuin unta,lahdin country maasta, tulin cheekin voice kesähitti maahan,kaverit kiireisia,skype on pelastus,kaipaan small talkia ja kirkkoa, hymyilya, eloa, menoa, yolo-elamaa,suomessa kaunis, mutta kylma kesa, satakunnan kansa ulkonako on vaihtanut, lempikissa (ainoa kissa, jota tykkasin, ala suutu aino heh)kuollut, ihanat omat sukulaiset ja kaverit, metsa, ei jaapaloja,salaattia, varikasta ruokaa, puhtaus,kevyt-tuotteet, jotka vaan lihottaa kaikki,kalliit hinnat, omat vanhat vaatteet, rentoa, sauna..... lista on loputon. ei se ikina lopu. voin vertailla suomea ja usaa lopun ikaani, mutta nyt on aika kohdata faktat.

Olen lukenut vaihtariblogeja monta vuotta. Usein kun oppilaat paasi kotiin, uutta paivitysta ei tullut. Miksi ei? Just paras kohta jatettiin pois? Meniko ne heti kotona itkemaan ikavaansa sankyyn, vai oliko vuoden piina ohi, ja pileet alkoi? Ja nyt saavuin kotiin torstaina, ja monet on kysynyt, etta enko kirjoita blogiin mitaan. No mita ma kirjoittaisin. Oli kiva reissu, kiva olla kotona? Hmm. Se ei ollut mikaan reissu??!! Se on mun toinen koti, siella on minun toine elama, kaverit ja vuoden muistot. Miten ma laitan ne tekstiin? Siella oli kiva paivittaa blogia, kun eli sita vuotta, nyt ma kirjoitan mita on olla taalla, ilman niita kavereita ja uutta perhetta. Jos sulla on ollut edes kiva vuosi, on tosi vaikeaa kirjoittaa. Mulla ei ollut taydellinen vuosi, mutta ikimuistoinen, ja paras vuosi mita olisin ikina voinut toivoa. Tuntuu, etta lahtisin ihan heti uudelleen, ja aion innostaa kaikkia lahtemaan, joita vaihtovuosi innostaa. Vuosi meni niiiiin nopeasti, mutta siina ajassa ehti tapahtua enemman, kuin uskoisi. Perheesta tuli toinen perheeni, ja koti minne voin, koska vaan palata. Mutta kaikki kaverit. Niitä on monia, eikä muistoja ja meidan omia juttuja, edes voi yrittaa selittaa. Ne on jotain, mita tulen kaipaamaan, ja ikavöitsemään. Mutta samalla mulla on vahva tunne, että tulen palaamaan sinne, ja tiedan ystavat, jotka on ja pysyy.

  On epätodellinen olo, kun palaa kotiin. Vaihtovuotta mietti, jannitti, odotti ja se pelotti. Mutta, kun sinne paasee, ja huomaa, etta maa on eri, kulttuurieroja löytyy, mutta ihmiset on ihmisia. Kaikki lähtee käyntiin, ja ymmärtää, millainen mahdollisuus sinulla on edessään ja näin nuorena, haluaa tehda vuodestaan kaikin puolin ikimuistoisen.  Minulla se onnistu, ja lyön vetoa, etta vaikka vaihtivuodella kaikki ei aina suju, viimeistään kotona, nekin muistot osaa kääntää voitoksi, ja kiittää vanhempiaan ja itseään, etta lähti matkaan.

 Elämäni tähän astisin merkityksillisin vuosi on takana, onneksi skype on keksitty, ja lentoja kulkee edestakaisin. Kiitän kaikkia, jotka on lukenut blogiani ja seurannut vuottani Warrentonissa. Palailen kirjoittelemaan tänne aivan varmasti, mutta nyt kaikille hyvää kesää ja..

                                                          thank you!

amerikan tyttöjä.

äiti!

isä oli tehnyt mulle kylttejä kotiin!

"viimeinen ateria"

see you soon amerikka, perhe ja kaverit!

im done

Olen niiiin kyllastynyt lihaan. En malta odottaa raikkaita salaatteja ja ihan mita muuta, ei lihaa. Olen syonyt sita taalla kotona, koulussa, ja nyt kaikissa graduation niin paljon. Mutta nyt oon vaan niin done.
 Kesa taalla on ollut vaihteleva. Taalla perheessa on tullut monen monta muutosta, ja olen yrittanyt parhaani mukaan tehda oman osani, etta en ainakaan hankaloida tilannetta. Ollaan oltu rajattaman monissa Gradpartyissa, uinut,( taalla kun joka toisella oma uima-allas) ja nahnyt kavereita. Normaalia kesaa.

 Kelsey ja mina oltiin jokireissulla Tennessees ja Kentuckissa. Ajeltiin n. 9 tuntia, kaverin isa ajo. Tapeltiin koko matka kuunnellaanko countria vai Justin Bieberii. Joki ja sen rannat oli sadunomaisia, leiriytymispaikkoissa ei valittamista, ja aina oli ruokaa. Vesi oli kirkasta, ja matalaa. Saatiin hypata veteen melkein koska vaan. Jos loyty jaaatava kivenlohkare, lupa oli hyppia . Itse en hypi veteen, jollei minulla ole taytta varmuutta, etta se on turvallista. Ei kivia, ja tarpeeksi syvaa. No, kaikki muut oli jo hyppinyt, ma viela melallani tarkistelen kivia, ja syvyytta. Joten jatkettiiin matkaa. En sit hyppinyt! Mutta reissu oli ikimuistoinen monella tapaa. Kelseyn ja mun sisarussuhde oli taysilla menossa. Meidan luonteet on taysin erillaiset. Kelseylla on taydellisyyden tavoittelu-ongelma ja minulla ongelma hanen ongelman kanssa. Tapeltiin, enemman kun koko vuoden aikana. Tapeltiin enemman, kun koskaan kenenkaan kanssa samana paivana. Oltiin samassa kanootissa, ja monet kysyivat haluataanko vaihtaa pareja.. Oltiiin vaan, et miksi?! Meillahan oli just kivaa. Mutta tosiaan, se oli taytta sisarustappelua, yhdella hetkella olin niin lahella, etten huitaissut Kelseyn naamaan melalla, mutta toisella hetkella en pystynyt kuvittelemaan melovani sita jokea kenenkaan muun kanssa. Great times, great times.


 10 paivaa ja oon kotona. Mulla ei ole matkalaukkua, ei viela hajuakaan miten saan tavarat kotiin, ja sisainen tressi kaikkien kavereiden nakimisista. Mutta jos olen koko vaihtovuoden selvinnyt, tulen varmasti selviamaan tastakin. 


Ps. kuka muistaa, etta lupasin kertoa tarinan poliisi-illasta. Mina en, aitini kylla! 
Taalla Seniorit, jotka ovat valmistumasta High Schoolista, ottaa siita kaiken ilon irti. Muutama paiva, ennen, kun koulu loppuu Senior luokka yrittaa tehda ikimuistoisia ja mahdollisimman arsyttavan hauskoja ilkivalta  jaynia koululle. Esim. kaksi kaveriani murtautui yolla kouluuun, ja taytti koulun paakaytavan portaat pienilla vesikupeilla, joita oli noin yli 300. Eli, kun yritit siivota ne vesikupit, sun taytyy siivota ne kuppi kupilta! Hah. Seuraavana paivana koulussa oli haslinkia, kun siella otettiin sormenjalki naytteita, ja oppilaita kuulusteltiin. Pojat jai kiinni, erotettiiin koulusta viikoksi ja sai sakot murtautumisesta kouluun. Hauskana faktana, etta pojista toinen oli mun Courtwarming deitti, ystavani David. Senior luokan parhain oppilas. Joka piti kuuluisan Graduation puheen. 
 Joten Warrentonin poliisit on laitettu viimeisten paivien takia, kiertamaan koulua yolla, koska joka vuosi on piloja, varjataan nurmikko, ripustetaan lakanoita jne. Mina paasin mukaan " Tungetaan koulun nurmikko tayteen paperihaarukoita" Oltiin porukalla kaverin luona, ja lahdettiin yolla autoilla tsekkaamaan poliisit. Tiedettiin, etta niilla on tiettyyn aikaan vaihtovuoro, joten kukaan ei ole koululla tiettyyn aikaan. Mina ja Kelsey ja pari muuta oltiin autossa ja seurattiin, ettei poliisit tule liian aikaisin. Muut juoksi nurmikolla ja tungi nurmikon tayteen niita haarukoita. Kaikki oli niin hauskaa, ja samalla jannittavaa, koska kukaan ei halunnut jaada kiinni. Itse koin, etta WHS on ollut niin hyva mulle, en halua joutua vaikeuksiin. Mutta todellakin, oli hauskaaaaa!

Davin. suoran kympin oppilas, ja kaikki tulevat varmasti muistamaan hanet myos vesikupeista.

 Peace out!