Voi Greyson Chance

Sam ja Nick. Molemmat mun ensimmaiset ja parhaimmat kaverit.

Soccer tyttoi. Kuvassa oranssi vesitonkka. Monesti se jaavesi on paatynyt minun niskaan. Nice!

Meagan. Fun fact. Meagan nakyi American Idolsissa.

Sam. Meidan normaalit perjantai illan treffit.

Evan ja Lucas.

Voiko kuvasta kertoa, etta olen onnellinen Tessista?

Pyorien Suomeen. Ai miksi? en tia.

I heart my team

Ollaan ylpeita kavereita. Mr. coach Evans

Yksi kuukausi jaljella. Jotenkin muistan, kuinka kirjoitin, etta olen ollut taalla kuukauden, jee. Ja nyt mulla on jaljella nelja viikkoa. Tuntuu, etta voisin kertoa kaiken, mita on tapahtunut vuoden aikana, samalla tuntuu, etta kaikki on sumoutunut (uusi sana? check.) yhteen, enka edes tieda mista aloittaisin. Olen hammentynyt. Haluan paasta kotiin. Nahda kaikki perheen ja kaverit. Haluan paasta saunaan, tekemaan taysin omia suunnitelmia, viettamaan tyttojeniltoja, tanssimaan ja purkamaan omat tavarat omassa huoneessa. Odotan trampoliinilla hyppimista ja omaa kettiota. Vaihtarina oleminen on opettanut mulle tosi erillaisia asioita, mita en kokisi ilman tata vuotta. Jos katson taaksepain, voin kertoa, etta kaikki ei ole ollut aina niin helppoa, mita taalla blogissa olen kertonut. Koko vuosi on ollut mielettoman onnistunut ja olen ollut onnekas, mutta on ollut hetkia, jolloin olen halunnut vetaa kaikki turpaan (en kannata vakivaltaa) ja huutaa "evvk". Mutta hassu juttu, kun vaihtarina olemiseen kuuluu sanattomat saannot. Sina et vaan tee niin. Olen mielessani kaynyt WW3 (kolmatta maailman sotaa) mutta ulospain hymyillyt, ja ollut okei. Oppinut mukautumaan tilanteeseen, ymmartanyt, etta kaikkeen en pysty vaikuttamaan, olemaan vahan varpaisillani, mutta myos tuntemaan, milloin avata suuni ja muuttaa tilanne. Mutta kaikki tama on vaan kasvattanut, ja antanut vuodelleni merkityksen.
 Mutta sitten paastaan aiheeseen, joka on antanut vuodelleni sen suurimman merkityksen. Mun kaverit. Seniorit, eli koulun vanhimmat, jotka jo valmistuivat, lahtivat koulusta torstaina, saivat mut itkemaan. Kaverit, joiden kanssa olen viettanyt melkein joka ikisen koulupaivan lahtivat. Itkin silmani punaisiksi, koska esim lunchilla Emily, Austin, Dewey olivat kadonneet. Mun junior kaverit, Nick ja Evan yrittavat lohduttaa, mutta ma vaan itkin. Jotenkin tuntu siina hetkessa niin loputtomalta. Ei voi ymmartaa milta tuntuu saada sydanystavia esim Emily, joiden kanssa ollaan tultu sydanystaviksi, voisin luottaa Emilyy mina hetkena tahansa, ja sitten sun taytyy sanoa moikat, ja et voi olla varma monestiko tulet nakemaan sun kaverin koko elamasi aikana. Tunsin koko tilanteen niin epareiluksi. Jotenkin, etta olen liian nuori sanomaan hyvastit, ystavalle, jota et halua menettaa. Mutta siihen taytyy tottua. Ma olen solminut taalla niin monia ystavyyssuhteita, mika on tehnyt vuodestani sen parhaimman, mutta se tekee myos tasta vaikeimman. Oi, mun taytyy lopettaa kaikki tama syvallinen nyt, ja kertoa mita on tapahtunut lahiaikoina..

 Soccer loppu. Done! Elamani yksi ikimuistoisimmista "kausista". Tulen aina katsomaan ajassa taaksepain, ja muistamaan joukkoeeni, coutsini, aamuharkat, iltaharkat, makijuoksut, viivajuoksut, pelit, pelimatkat, gatoradespritin, puuttuneet pelisukat, huutaminen kentalla, ja kannustaminen penkilla. Olen myos saanut jaavedet monesti paalleni pelin jaljeen. Kuuluin taydellisesti joukkoeeseen, opein soccerista ja sain taas uuden "pienen perheen" ja muistot, joita en halua ikina unohtaa.

 Kolme paivaa koulua jaljella. Alussa olin epavarma millainen kouluvuosi taalla tulisi. Mutta se selvini. Rakastuin Warrentoniin High Schooliin. Muutama tunti arsytti, ja muutama opettajan olisin vaihtanut, mutta kaikin puolin taydellinen kouluvuosi. Amerikan High Schooli tarjosi minulle sen, minka haaveilin. Erillaisen, tapahtumarikkaan, hieman oudon, urheilullisen, school spiritin, monivalintakokeet, yla-aste meiningin, ja teitittelyt Mrs, Ms. tulee aivan automaattisesti. Jos ensi lukuvuonna olen unohtanut ruotsin, ja matikan mina kestan sen, kuin jenkki. Jotkut vaan on fiksumpia. heh.

Oi aika rientaa, ja kesaloma lahenee uuu. Ihan naina paivina tulen kertomaan teille, kuinka olen pakoillut poliiseja ja osallistunut jannittavaan toimintaa. Pysykaa kuulolla! Terveisia kaikille.

Love,
mina

pus LOL ;)

Mulla on mahtava usa aiti. Kerrassaan ihana aiti Amerikassa. Mutta mulla on maailman paras aiti kotona. Vanhemmat, jotka paastivat mut maailmalle, vaikka vuosi erosta minusta on varmasti kaikille vaikeaa(ellei sydanta raastavaa) mutta aidille ja isalle se on ymmarretasti suurin juttu. Olen ylpeana kertonut ihmiselle, kun kysyvat, kuinka vanhempani paastivat mut maailmaalle, etta ne tietavat, etta parjaan ja luottavat minuun. Ja taalla kunnioitus omiin vanhempiin kasvaa yha edelleen. Joka paiva huomaan aivan pienia asioita, joita et ole ennen huomannut, kuinka omat vanhemmat on ykkosia. Mutta tosiaan, kiitos Aidille kaikesta ja olen maailman onnellisin, etta olet aitini. Hyvaa Aitienpaivaa myos mummulle ja mammalle!
 ps. Pus LOL ;)

"we will leave our best friends to return to our best friends"

Are you ready?

Löysin tän yhden kaverin blogin kautta, ja tää kuvaa kyllä mielettömän tarkasti mun tunteita!


‎"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.
In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears,we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.
We will leave our best friends to return to our best friends.
We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last summer and every summer before.
We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.
As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.
You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.
Who will you call first?
What will you do your first weekend home with your friends?
Where are you going to work?
Who will be at the party Saturday night?
What has everyone been up to in the past few months?
Who from school will you keep in touch with?
How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?
Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.
We now know the meaning of true friendship.
We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.
We've left our worlds to deal with the real world.
We've had our hearts broken, we've fallen in love.
There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.
Just weeks from now we will leave.
Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.
No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this summer, and hopefully years to come.
We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.
Just weeks from now we will arrive.
Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.
We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.
We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.
In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.
And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.
In just weeks.
Are you ready?"

Mummona muistelen..

PROM'12!!!

parhaita kavereita

justin justin, vai miten oli aiti ja isa?

Nae

matsataan

Kelsey

Brooke. Ma nauroin limsat nenastani ulos, kun mua nauratti kaikki!

Chad. Sen kanssa tekstataan aina valilla suomeksi.

Oi. Miten hyvalta naytamme kesken bailujen

Mr. Fraizer.

ihana ystavani Evan.

Emily and I. After partyis.

 

 

 

 

   

"julia hirrrrswj90 to office please"

1. jos sulla on synttarit, tai ihan mika vaan erityinen paiva saat kuulutuksen koulun officeen ja sinua odottaa; kukkia, ilmapalloja, kakku...

2. amerikkalaisten nuorten facebook paivitykset ovat taysin erillaiset, kuin suomikavereiden. Paivitykset liittyy paljolti kirkkoon, kuinka God on paras kaveri, tai kuinka ei malta odottaa paasta kirkkoon. Myos perheen kanssa ajanvietosta paivitetaan tosi paljon.

3. Warrentonissa kaupungi koostuu kirkoista(yli13 kirkkoa) pankeista(6pankkia), bensa-asemoista, seka pikaruokapaikoista (en edes laske..) Ja Warrenton ei ole iso paikka. Mutta kirkot ja pankit valtaa kaiken.

4. en nae taalla mopoja, skoottereita.. Olen nahnyt maksimissaa ehka 2.

5. Elokuvateatteri voidaan sulkea perjantai iltana, jos koululla pelataan poikien Varsity koripallopeli.

6. Koko perheesi, sukusi tulevat katsomaan pelejasi minne ikina menetkin.

7. High School draama on todellista. Kaikki alkaa facebook tai twitter paivityksista.

8. Siskoni Kelsey nakyi uuden kauden American Idol jaksossa.

9. amerikan nuoret kaikki tyoskentelevat, kouluviikolla, ja viikonloppuina varsinkin. Kotiintuloajat ovat tiukkoja, ja vanhemmat on todella paljon valtaa, oli nuori 18 vuotias tai ei.

10. Varallisuuserot ovat todella nakyvat. Jos olet rikas, nakyy se kodissasi, autossasi, vaatteissa. Ja toisin pain.

11.8/10 kay solariumissa. Pojat ja tytot.

12. Koulussa koko ajan poliisi

13. One Direction on suosittu bandi

14. amerikkalaiset ei kirjoittaa, tavuittaa tai miten se sanotaan. "How do I spell "lucky"?" Hmm, nyt pistit pahan.

15. Monet suuntaa koulun jalkeen armeijaan. Monet tytot!

16. voit aina tulla yopuvussa kouluun, ja seuraaavana paivana taysin tallaytyneena juhlamekkoon ja korkokenkiin.

17. Kaverit aina kaskee laittaa turvavyon, ennen kun auto kaynnistetaan. Rakastan, kun ihmisilla on aivot, joita ma rakastan. Mutta osoittaa kypsyytta!

18. Pannukakut ja kakut valmistetaan valmiista jauhoseoksesta johon lisataan vesi ka kanamunat.

19. Taalla ihmiset on niin oma-aloitteliaita. Jos jotain ei ole, voidaan aina aloittaa se-meininki

20. eiko olekin arsyttavaa, kuinka aloitin joka toisen lauseen isolla alkukirjaimella, ja sitten taas pienella. huh menee hermo

Ei mulla muuta. Hyvaa viikonloppua!

Pitakaa collegenne, itse palaan psylliin!

Olen kotiutunut Nebraskasta. Kelseyn college oli luksus. Voin kertoo, kyseinen kampus oli taydellinen. Ja siihen paalle ne iloiset, ponnaripaiset tytot Starbucks kahvimukiensa kanssa, ja coolit pojat (lahes taydellisyytta lahenevat hyvannakoiset!) kavelemassa puistossa kirjojensa kanssa. "Hei olen opiskelija Nebraskasta, minulla on  taydellinen college" No hyva.
 No meidan piti menna kyseisen collegen football areenalle ja oltiin jo ostettu liput niiden football naytosotetteluun. No, mita siina pienta sadetta (nain Suomessa se olisi kaatosade! tai paremminkin "missa noooan arkki-moment") ja ottelu peruutettiin viime sekunilla, koska oli tornadovaara. Ja seuraavana yona se tornado halytys tuli. Mutta oli hyva reissu, kierreltiin kaupunkia ja syotiin erillaisissa paikoissa.

Mulla on 4 kokonaista viikkoa koulua! NELJA!! En voi uskoa. Siella koulussa olen elanyt elamani elamaa. Rehellisesti, en ole paljon laksuja joutunut tekemaan, ja kokeista olen selviytynyt minimaallisella lukemissella. Helpoin kouluvuosi mun elamasta toiden puolesta. Englanti on antanut oman haasteensa. Mun tulee koulua kova ikava, koska siella otettiin mut hyvin vastaan. Opettejat, valmentajat, luncladiet, ja kaikki kaverit, jotka on saanut mut nauramaan miljoonia kertoja. Olen todellakin ollut superonnellinen mun koulusta ja Warrentonista.

Soccer on mennnyt hyvin, ja joskus vahemman hyvin. Hauskoja hetkia on ollut, kun olen kentalla, ja jotain tapahtuu, ja kaikki vaan huutaa mulle jotakin. Ma en nappaa kaikkia uusia soccertermeja, joten olen aina joskus ulkona. Mutta yleensa kaikki paattyy nauruun. Mutta tosiaan joukkoelaisista tulee tosi hyvia ystavia sulle, koska sa vietat niiden kanssa suurimman osan sun vapaa-ajasta.

Ensi viikolla Promit! jee buddy!

Mulla olisi juttuja, mutta no time! Joten laitan muutaman kuvan teilla, ja toivon, etta kaikilla on hyva huhtikuu!

Whitney 17!

kiharrettiim hiuksemme Daphanen sweet16 partyihin

Happy Easter!

siina me

Dii ja Kirsten. Joukkoeemme kapteenit. Kunpa tuntisitte, ja kuulisitte heidan persoonat. Saa mut nauramaan!

Evan ja Nick. Miten ihanat ja arsyttavat ystavani

Buka. Tytto joka molayttaa asiat just niinkun ajattelee. Saa opettajat hermostumaan, minut nauramaan.

Kelsey, Kirsten ja Renae

Nebraskaa Nebraskaaaaa

Nyt sita mennaan. Lahdetaan kohta ajamaan kohti Kelseyn ensi vuoden collegea. Nebraska here we come, laittakaaa maissia poytaan! Usa aiti ja isa hoitaa ajamisen, Kelsey ja mina nukutaan, eletaan, katotaan Bridemades, lakataan kynsia ja syodaan karkkia. Huomenna mennaan baseball peliin siella Nebraskassa. Mutta alan valmistautua pieneen roadtrippiiin! ps. mulla oli mun nameday eilen, kiitos tekstareista! (nimimerkille kaannoksen kunniaaan terveisia!)