täs kotona

Olen kotona. Olen ihan normaali, en itke ikavaa, olen onnellinen, olen leikannut nurmikoita, Amerikka ei muuttanut mua erillaiseksi, kaverit ei kadonnut, koti ei kadonnut, mikaan ei ole muuttunut, jotain on muuttunut, kaipaan takaisin, kotona on ihanaa, vapaus on ihanaa, suomalaiset toykeita, hyttyset vie multa jarjen, valosta, kateellinen olo uusia vaihtareita kohtaa, olen elamani onnellisin mun vaihtovuodesta, suomalaInen musiikki saa mut oksentamaan sanoillaan(petri N) ja silti kaikki kuuntelee(mina myos),unirytmi sekaisin, en edes tykkaa kirjoittaa tata tekstia nyt,oma huone on ihana, bridemades leffaa en halua katsoa suomitekstien kanssa, radiosta ei ikina musiikkia, koti tuntuu leikkimokilta, amerikassa kaikki niiin suurta, aamulla heraaan, ja puhun englantia itsellen,oli kiva tulla kotiin, amerikkavuosi helpoin ja vaikein samaan aikaan,ei toita,ei koulua, ei tressia, virheet piti oppia, yksin, ja uudessa ymparistossa.kaverit piti hankkia vitosen lukioenglannilla,mika oli mahtavaa,vuosi on kuin unta,lahdin country maasta, tulin cheekin voice kesähitti maahan,kaverit kiireisia,skype on pelastus,kaipaan small talkia ja kirkkoa, hymyilya, eloa, menoa, yolo-elamaa,suomessa kaunis, mutta kylma kesa, satakunnan kansa ulkonako on vaihtanut, lempikissa (ainoa kissa, jota tykkasin, ala suutu aino heh)kuollut, ihanat omat sukulaiset ja kaverit, metsa, ei jaapaloja,salaattia, varikasta ruokaa, puhtaus,kevyt-tuotteet, jotka vaan lihottaa kaikki,kalliit hinnat, omat vanhat vaatteet, rentoa, sauna..... lista on loputon. ei se ikina lopu. voin vertailla suomea ja usaa lopun ikaani, mutta nyt on aika kohdata faktat.

Olen lukenut vaihtariblogeja monta vuotta. Usein kun oppilaat paasi kotiin, uutta paivitysta ei tullut. Miksi ei? Just paras kohta jatettiin pois? Meniko ne heti kotona itkemaan ikavaansa sankyyn, vai oliko vuoden piina ohi, ja pileet alkoi? Ja nyt saavuin kotiin torstaina, ja monet on kysynyt, etta enko kirjoita blogiin mitaan. No mita ma kirjoittaisin. Oli kiva reissu, kiva olla kotona? Hmm. Se ei ollut mikaan reissu??!! Se on mun toinen koti, siella on minun toine elama, kaverit ja vuoden muistot. Miten ma laitan ne tekstiin? Siella oli kiva paivittaa blogia, kun eli sita vuotta, nyt ma kirjoitan mita on olla taalla, ilman niita kavereita ja uutta perhetta. Jos sulla on ollut edes kiva vuosi, on tosi vaikeaa kirjoittaa. Mulla ei ollut taydellinen vuosi, mutta ikimuistoinen, ja paras vuosi mita olisin ikina voinut toivoa. Tuntuu, etta lahtisin ihan heti uudelleen, ja aion innostaa kaikkia lahtemaan, joita vaihtovuosi innostaa. Vuosi meni niiiiin nopeasti, mutta siina ajassa ehti tapahtua enemman, kuin uskoisi. Perheesta tuli toinen perheeni, ja koti minne voin, koska vaan palata. Mutta kaikki kaverit. Niitä on monia, eikä muistoja ja meidan omia juttuja, edes voi yrittaa selittaa. Ne on jotain, mita tulen kaipaamaan, ja ikavöitsemään. Mutta samalla mulla on vahva tunne, että tulen palaamaan sinne, ja tiedan ystavat, jotka on ja pysyy.

  On epätodellinen olo, kun palaa kotiin. Vaihtovuotta mietti, jannitti, odotti ja se pelotti. Mutta, kun sinne paasee, ja huomaa, etta maa on eri, kulttuurieroja löytyy, mutta ihmiset on ihmisia. Kaikki lähtee käyntiin, ja ymmärtää, millainen mahdollisuus sinulla on edessään ja näin nuorena, haluaa tehda vuodestaan kaikin puolin ikimuistoisen.  Minulla se onnistu, ja lyön vetoa, etta vaikka vaihtivuodella kaikki ei aina suju, viimeistään kotona, nekin muistot osaa kääntää voitoksi, ja kiittää vanhempiaan ja itseään, etta lähti matkaan.

 Elämäni tähän astisin merkityksillisin vuosi on takana, onneksi skype on keksitty, ja lentoja kulkee edestakaisin. Kiitän kaikkia, jotka on lukenut blogiani ja seurannut vuottani Warrentonissa. Palailen kirjoittelemaan tänne aivan varmasti, mutta nyt kaikille hyvää kesää ja..

                                                          thank you!

amerikan tyttöjä.

äiti!

isä oli tehnyt mulle kylttejä kotiin!

"viimeinen ateria"

see you soon amerikka, perhe ja kaverit!

im done

Olen niiiin kyllastynyt lihaan. En malta odottaa raikkaita salaatteja ja ihan mita muuta, ei lihaa. Olen syonyt sita taalla kotona, koulussa, ja nyt kaikissa graduation niin paljon. Mutta nyt oon vaan niin done.
 Kesa taalla on ollut vaihteleva. Taalla perheessa on tullut monen monta muutosta, ja olen yrittanyt parhaani mukaan tehda oman osani, etta en ainakaan hankaloida tilannetta. Ollaan oltu rajattaman monissa Gradpartyissa, uinut,( taalla kun joka toisella oma uima-allas) ja nahnyt kavereita. Normaalia kesaa.

 Kelsey ja mina oltiin jokireissulla Tennessees ja Kentuckissa. Ajeltiin n. 9 tuntia, kaverin isa ajo. Tapeltiin koko matka kuunnellaanko countria vai Justin Bieberii. Joki ja sen rannat oli sadunomaisia, leiriytymispaikkoissa ei valittamista, ja aina oli ruokaa. Vesi oli kirkasta, ja matalaa. Saatiin hypata veteen melkein koska vaan. Jos loyty jaaatava kivenlohkare, lupa oli hyppia . Itse en hypi veteen, jollei minulla ole taytta varmuutta, etta se on turvallista. Ei kivia, ja tarpeeksi syvaa. No, kaikki muut oli jo hyppinyt, ma viela melallani tarkistelen kivia, ja syvyytta. Joten jatkettiiin matkaa. En sit hyppinyt! Mutta reissu oli ikimuistoinen monella tapaa. Kelseyn ja mun sisarussuhde oli taysilla menossa. Meidan luonteet on taysin erillaiset. Kelseylla on taydellisyyden tavoittelu-ongelma ja minulla ongelma hanen ongelman kanssa. Tapeltiin, enemman kun koko vuoden aikana. Tapeltiin enemman, kun koskaan kenenkaan kanssa samana paivana. Oltiin samassa kanootissa, ja monet kysyivat haluataanko vaihtaa pareja.. Oltiiin vaan, et miksi?! Meillahan oli just kivaa. Mutta tosiaan, se oli taytta sisarustappelua, yhdella hetkella olin niin lahella, etten huitaissut Kelseyn naamaan melalla, mutta toisella hetkella en pystynyt kuvittelemaan melovani sita jokea kenenkaan muun kanssa. Great times, great times.


 10 paivaa ja oon kotona. Mulla ei ole matkalaukkua, ei viela hajuakaan miten saan tavarat kotiin, ja sisainen tressi kaikkien kavereiden nakimisista. Mutta jos olen koko vaihtovuoden selvinnyt, tulen varmasti selviamaan tastakin. 


Ps. kuka muistaa, etta lupasin kertoa tarinan poliisi-illasta. Mina en, aitini kylla! 
Taalla Seniorit, jotka ovat valmistumasta High Schoolista, ottaa siita kaiken ilon irti. Muutama paiva, ennen, kun koulu loppuu Senior luokka yrittaa tehda ikimuistoisia ja mahdollisimman arsyttavan hauskoja ilkivalta  jaynia koululle. Esim. kaksi kaveriani murtautui yolla kouluuun, ja taytti koulun paakaytavan portaat pienilla vesikupeilla, joita oli noin yli 300. Eli, kun yritit siivota ne vesikupit, sun taytyy siivota ne kuppi kupilta! Hah. Seuraavana paivana koulussa oli haslinkia, kun siella otettiin sormenjalki naytteita, ja oppilaita kuulusteltiin. Pojat jai kiinni, erotettiiin koulusta viikoksi ja sai sakot murtautumisesta kouluun. Hauskana faktana, etta pojista toinen oli mun Courtwarming deitti, ystavani David. Senior luokan parhain oppilas. Joka piti kuuluisan Graduation puheen. 
 Joten Warrentonin poliisit on laitettu viimeisten paivien takia, kiertamaan koulua yolla, koska joka vuosi on piloja, varjataan nurmikko, ripustetaan lakanoita jne. Mina paasin mukaan " Tungetaan koulun nurmikko tayteen paperihaarukoita" Oltiin porukalla kaverin luona, ja lahdettiin yolla autoilla tsekkaamaan poliisit. Tiedettiin, etta niilla on tiettyyn aikaan vaihtovuoro, joten kukaan ei ole koululla tiettyyn aikaan. Mina ja Kelsey ja pari muuta oltiin autossa ja seurattiin, ettei poliisit tule liian aikaisin. Muut juoksi nurmikolla ja tungi nurmikon tayteen niita haarukoita. Kaikki oli niin hauskaa, ja samalla jannittavaa, koska kukaan ei halunnut jaada kiinni. Itse koin, etta WHS on ollut niin hyva mulle, en halua joutua vaikeuksiin. Mutta todellakin, oli hauskaaaaa!

Davin. suoran kympin oppilas, ja kaikki tulevat varmasti muistamaan hanet myos vesikupeista.

 Peace out!

summertimeee

Kelseyn ja Deweyn Graduation juhlat juhlittiin eilen. Harmitti, etten paassyt olemaan kotona samaan aikaan juhlimassa veljea (huom dennis, en tarkoita "Veljea"), ja parhaita kavereita. Mutta samalla nautein taysin erillaisesta tavasta juhlia naiden "ylppareita". Kaikki on niiin erillaista, rentoa. Tarjoilut oli runsaat, mutta enemman, kun synttarit. Hampurilaisia, sipseja, limsaa, ja muffinseja. Porukka saapui lenkkareissa, ja normiasuissa. Tykkasin, ja oli virkistavaa kokea taysin erillainen tapa juhlapaiva. Illalla kavereita tuli istumaan nuotiolle ja syomaan.
  Tulin kertomaan, etta olemme lahdossa Kelseyn kanssa Kentuckyyn. Mennaan pienen ryhman kanssa koulusta kanooteille jokea pitkia. 48mailia! Ei vaihdeta vaatteita, ei puhelimia, ja purkkiruokaa. Keskiviikko yona takaisin. Taydellista! Cant wait!

Palailen, kun palailen. Hyvaa kesaa kaikille!