Kuluuko aika teidan mielesta talla hetkella tosi nopeasti. Tiedan, etta raksitte paivia kalenteristanne pois, laskette minuutteja milloin palaan. Mutta oikeasti, ei ole edes hauskaa. Ajantaju on mennyt taydellisesti. Muistan ekan kouluviikon, kun ajattelin, etta miten tulen pystymaan kuuntelemaan eraan opettajani aanta koko lukuvuoden. Ja enaan haneen aani ei edes arsyta. Mita tassa valissa tapahtui. Minne kuluin nelja ja puoli kuukautta. Missa on kulttuurishokki, missa englanti? Mun todella hyva rakas kamu Elkku on vaihtarina Mexicossa, ja hanen kanssaa olen ehtinyt skypettaa tasan ainoan kerran. Samassa koulussa mun kanssa on Laura Braziliasta, ja huomenna starttaa hanen viimeinen kouluviikko vaihtarina. Laura on taalla vaan lukakauden. Koskaan ei tieda, mutta luultavasti viimeinen kerta koko mun elamassa tulen nakemaan Lauraa enaan. Elama on vaan ihmeellista. Kaikki paattyy aikanaan. Huh huh, sanon vaan, etta kiitan itseani etta valitsin lukuVUODEN. Jos nyt viikon paasta, sanoisin heipat koululle, opettajille, kavereille, ystaville, lunchladyille tai ylipaataansa Amerikalle, en tieda mita mahtaisi paassa liikkua.
Eli kaikesta tasta paatellen, olen todella onnellisena taalla.
Suurin virhe minka olen taalla tehnyt on, etten aloittanut pelaamaan koripalloa. Heittelin tanaan koreja lifetimesportissa ja manasin mielessani miksen miksen miksen. Koulussa on nyt koripallo season ja monet illat ollaan katsomassa Varsityn ja JVn peleja. Tyttojen koutsi on kysynyt mua niiden manageriksi, mutta en nyt sittten kuitenkaan. Olis ollut varmasti hauskaa! Aina pelipaivina pelaajat pukeutuu parhaimpiinsa. Tytot mekkoihin ja pojat pukuihin, ainakin kauluspaitoihin ja suoriin housuihin. Ma paasen tykittamaan parhaat paalla vasta sitten soccer kaudella.
Mutta olen paassyt taas uuteen tiimiin mukaan. Stepcrew. Steppitiimi. Tanssia, mutta enemmankin hmm, ma laitan videota, kun ehdin. Muutama tytto koulusta aloitti sen tana vuonna, kysyivat mua mukaan, ja nyt meita on 13 jasenta. Melkein puolet poikia, kaikki jasenet on jotenkin niin omia persoonia, etta on ollut mahtava kuulua taas uuteen porukkaan. Ollaan esiinnytty nyt muutamissa peleissa, ja meista ollaan tykatty ja paljon. Mika yllatti mut, taalla saadaan kaikesta draamaa. Koulun virallisen tanssiryhmantytot on protestoinut, ettei ole meidan tehtava esiintya peleissa. Ha ha, taalla kaikki tallaiset jutut nostattaa ihmiset toisiaan vastaan. No big deal hei!
Olin tanaan Lauran ja hanen hostsiskonsa hengaamassa. Syotiin jaateloa ja katottiin leffa. Huomen aamulla mennaan Duidi kanssa katsomaan koripallopeliaa, missa Kelsey on cheerleardina. Illalla Samin synttari juhlintaa, Mennaa pienella porukalla keilaamaan. Joten viikonloppu kuluuu nopeasti.
Ensi viikollla Chrismas breakki, Uu. Lunta ei ole viela nakynyt!
Mita ikava Suomesta, ihmisia tottakai. Mutta tanssia, ruisleipaa, busseja, omaa huonetta, puuroa ja sita, etta joskus saa olla aivan rasittava kiukutteleva lapsi. Taalla yritan oppia hallitsemaan kiukkukohtauksini, koska aiti ja isa tiedatte mihin pystyn. En halua pelastyttaa koko Amerikkaa.
MERRY CHRISMAS!
Julia.
ps. amerikan nuoret tekstaavat koko ajan. taukoamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti