Tulin juuri harjoituksista. Huomen aamulla koululle kello 6 aamuharjoituksiin ja koulunn jalkeen 2.5 h harjoitukset. Aikaa ei oiken hontsailyyn ole, yritan nukkua ja syoda hyvin, etta virtaa riittaa harjoituksissa. Mina nimittain sain kuulla tanaan, kolmen try out paivan jalkeen, etta... (mita luulette
A) olen penkinlammittaja
B) Varsityssa
C) en mahtunut joukkoeeseen
jannitys lisaantyyy....................................
oikea vastaus on.....................................
OLEN VARSITYSSA!!!!!!!!
Eli siina parhaimmassa, ja missa vanhimmat ja kokeneimmat pelaa. Jee! Olen niin onnellinen, mutta nyt se tarkoittaa sita, etta taytyy jatkaa harjoittelua entista kovempaa. Suorastaa rakastan mun uutta aluevaltausta, ja olen paljon saanut kehua pelitaidoistani ja kyvysta omaksua uudet taidot nopeasti.
Ei muuta, lahden katsomaan huomiset tavarat kuntoon. Moikka!
t. Julia soccer pro Hirvikoski
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
TRY OUT
Moi,
Mulla alkaa huomenna soccer try outit. Voin kertoa, etta jannittaa. Koutsit on painostanut koko ajan niiden tarkeytta, ja kaverit, jotka ovat jo ne menneina vuosina kokenut, jannittavat. Kaikki vaan kertoo, kuinka paljon tullaan sprintteileen ja juoksemaan, etta tulee sattumaan. Ma hermoilen, koska tulin perjantaina juuri sopivasti kipeaksi. Kurkkuun sattuu, ja paa on kipea. Mutta nyt tuntuu paremmalta, toivottavasti olen huomenna iskussa. Uskon, etta koutsit katsoo, kuinka paljon kukakin yrittaa, ja aion yrittaa kaikkeni. Haluan paasta Varsityyn, mutta en uskalla aaneen silti sanoa. Saa nahda, tulen kertomaan ensiviikolla miten kaikki sujuu.
Mutta soccer seasonin alkaessa, lahtee mun viimiset kuukaudet kayntiin. Ja vaikka niita kuukausia viela on, kerron etta kukaan ei ymmarra(vaihtarit kyllakin) miten nopeasti tama aika taalla menee. Joten nyt lahden tsemppaamaan itseni valmiiksi huomiseen!
Moimoi!
Mulla alkaa huomenna soccer try outit. Voin kertoa, etta jannittaa. Koutsit on painostanut koko ajan niiden tarkeytta, ja kaverit, jotka ovat jo ne menneina vuosina kokenut, jannittavat. Kaikki vaan kertoo, kuinka paljon tullaan sprintteileen ja juoksemaan, etta tulee sattumaan. Ma hermoilen, koska tulin perjantaina juuri sopivasti kipeaksi. Kurkkuun sattuu, ja paa on kipea. Mutta nyt tuntuu paremmalta, toivottavasti olen huomenna iskussa. Uskon, etta koutsit katsoo, kuinka paljon kukakin yrittaa, ja aion yrittaa kaikkeni. Haluan paasta Varsityyn, mutta en uskalla aaneen silti sanoa. Saa nahda, tulen kertomaan ensiviikolla miten kaikki sujuu.
Mutta soccer seasonin alkaessa, lahtee mun viimiset kuukaudet kayntiin. Ja vaikka niita kuukausia viela on, kerron etta kukaan ei ymmarra(vaihtarit kyllakin) miten nopeasti tama aika taalla menee. Joten nyt lahden tsemppaamaan itseni valmiiksi huomiseen!
 |
| Whitneyn kanssa koripallopelissa, joka tuki rintasyopaa. Pink Night. |
 |
| Vieras koulun Pink Night |
 |
| Vieraskoulun tanssitiimia |
 |
| Historian kokeeni meni pain mantyja, Opettaja sanoi, etta hanella on jotain mika voisi piristaa mua. Soitti koulun ranskan opettajalle, joka tuli luokkaan ja alkoi tanssia Suomi kenkiensa kanssa. Lopuksi otetiin poseerauksia ja puhuttiin suomea. (kyseisen opettajan isoaiti Suomesta) Oli piristavaa. |
 | |
| Aidille terveisia! |
maanantai 20. helmikuuta 2012
olen mina tunteikas tytto
Voi Amerikka.
Miten juuri muistan, kun hermoilin aidille ja isalle, etta meidan pitaa tehda miljoona hakupaperit, ja olin aivan varma, etta en paase viettamaan vaihtovuottani, jokin menee aivan varmasti pieleen. No samassa muistuu mieleeni, miten hermoilin englannin numeroani. En sita, etta lukion ensimaisena vuotena, se komeili numerona viisi. Korostan 5. Mutta sain tsempattua viimeisesta kokeesta 7. Oi, sita riemun eloa. Taisin teipata sen huoneen oveeni. En ollut missaan vaiheessa huolissanut, ettenko tulisi parjaamaan omalla englannilla. Pelkasin, ettei minua uskalleta lahettaa vaihtoon. On sinne maailmalle lahdetty heikommallakin kielitaidolla!
Mutta kaiken hermoilujen jalkeen olen taalla. Amerikassa. Kirjoittamassa blogia, Kaikkien vuosien jalkeen, kun olen kayttanyt tunteja lukemalla muiden vaihtareiden blogeja. Ollut suorastaan kateellinen, ja palanut halua lahtea vaihtoon. Pelkasin, etten pystyisi, uskaltaisi. Ajattelin, etta tulen itkemaan ja katumaan lahtoa. Mutta ei. Kasvoin, ja aidin ja isan luottamuksella, kavereiden kannustuksella, ja sukulaisten avulla ja tuella mina olen taalla.
Kun matkani alkoi. Lensin lentoni yksin. Paatin, etta kuka ikina viereeni istuukaan, alan jutella. Ihan vaan lammitellakseni englannintaitoni. Pianhan tulisin tapaamaan hostperheeni. No viereeni istui sopo brittipoika Lontoon lennolla. Olin hiljaa. Paani sisalla sanoin itselleni, kysy jotain, kysy jotain!! No muistan puhuneeni yhden lauseen. Taisin kysya mista han oli kotoisin? (hmm brittiaksentti..) Vastasi Briteista. (no oho, kappas?) Olin sitten hiljaa loppulennon. En eden kuunellut ipodiani, koska en kehdannut. Mulla oli niin isot kuulokkeet. Ei naas pysy napit korvissa.
Chigaco lennolla olin itkea helpotuksesta. Olin selvinnut oikeaan koneeseen ja seuraavalla kentalla olisin Amerikassa. Viereeni istui muslimipariskunta. Muuten vaikuttu ystavallisilta, mutta olin jotenkin vaikeana, kun alkoivat rukoilla, mumista rukoiluja. Mutta kylla se siita, kaikkeen tottuu.
Viimeinen lentoni Chigaco-St.Louis oli paras. Viereeni istui nuori mies. (myos sopo!) Han oli oli kaynyt suomessa, Arkkitehtuuri, tai joku. Tiesi paljon faktoja ja keskusteltiin, vaikka mista. Tuntu,etta ollaan tunnettu vuosia. Han toivotti mulle mahtavaa vaihtovuotta, ja oikeassa oli. Jai jannittavat, ikimuistoiset lentomatkat mieleeni loppuelamakseni.
Mutta tosiaan nyt olen taalla. Olen niin kiitollinen, etta saan kokea taman vuoden. Olen ollut taalla pian 7kk. Ei tata kaikkea osaa selittaa. Miten mieletteoman kivalta on tuntea kaiken alun jalkeen, etta olen rakentanut tanne uuden minielaman. Paikan, jonne tiedan, etta tulen palaamaan, vierailemaan, ehka opiskelemaan, jossain sopivassa vaiheessa. Koskaan ei tieda.
Olen oppinut jo niin paljon. Kayttamaan omaa jarkea, luottamaan vaistooni, ja elamaan hetkessa. Olen oppinut kestamaan pettymyksia paremmin, seka yksinaisyytta. On ollut monia hetkia, kun on vaikea loytaa henkiloa, joka ymmartaa sua taysin. Aluksi oli vaikea loytaa ruokailukaverit, paasta tiimiin taysilla mukaan, tai uuden kaveriporukan insidevitseihin. On ollut hetkia, jollon olen kaivannut omia tuttuja, parhaita kavereita, tai omaa perhetta, joka tietaa taysin miten kayttaydyt, kun olet vasynyt tai nalkainen. Tai omia tateja, joiden nimet sina muistat. Hey how are you...(mika nimi mika nimi??!) aunt? Ei ole helppo muistaa amerikan sukulaisten nimia, tai edes miten ne ovat sinulle sukua. Oppii improvisoimaan. Taytyy myos muistuttaa, etta kaikille mina olen yksi henkilo, Julia, mutta mulla on mieleton maara nimia muistettavani. Olen oppinut olemaan valittamatta, ja hymyilemaan, kun ei hymyilyta. Olen saanut rohkeutta, ja sellaista "nailla mennaan asennetta". Voisin jatkaa listaani pitkaan miten paljon olen oppinut. Vaihtovuosi todellakin kasvattaa ja opettaa, eika aina ole kivaa. Joskus arsyttaa ja paljon, mutta kaikki se kasvattaa. Ah, aiti sanoo, etta tekstini ovat niin tunteellisia, mutta mitas muuta sita minulta voisikaan odottaa. Herkka ja sielukas tytto, kun olen.
Mita on tapahtunut viime aikoina? Olen ollut kiireinen. Tyttojeniltoja, mun ja Samin datenight, Justinin aiti kutsui mut niiden suureen perhejuhlaan, seka ratsastunut niiden hevosilla, olen harjoitellut socceria ja kehittynyt, olen viettanyt ystavanpaivaa elokuvissa ja makkarissa, siivonnut, opiskellut, kaynyt basketball peleissa, paistanut lettuja ja tuulettanut sen jalkeen taloa, valvonut liikaa, myynyt koulussa t-paitoja rintasyovan hyvaksi, todistanut Social Skills opettajan kyynelia itkiessaan, kuinka ylpea on meidan luokasta, saanut uusia kavereita, seka viettanyt viikonlopun Special needs lapsien Olympialaisissa. Kehitysvammaisten lapsien omassa Olympialaisissa, joita heilla on muutaman turnauksen verran. Lajina koripallo, ja Kelseyn poikaystava Dewey on oman joukkoeensa coutsi. Kaikki, jotka paasevat katsomaan heidan pelejaan, ja kasvojaan kentalla, on vaikea kertoa, kuinka onnelliseksi se tekee,
Kaikille taas hyvaa paivanjatkoa, mina lahden nukkumaan. Terveisii kaikille.
Miten juuri muistan, kun hermoilin aidille ja isalle, etta meidan pitaa tehda miljoona hakupaperit, ja olin aivan varma, etta en paase viettamaan vaihtovuottani, jokin menee aivan varmasti pieleen. No samassa muistuu mieleeni, miten hermoilin englannin numeroani. En sita, etta lukion ensimaisena vuotena, se komeili numerona viisi. Korostan 5. Mutta sain tsempattua viimeisesta kokeesta 7. Oi, sita riemun eloa. Taisin teipata sen huoneen oveeni. En ollut missaan vaiheessa huolissanut, ettenko tulisi parjaamaan omalla englannilla. Pelkasin, ettei minua uskalleta lahettaa vaihtoon. On sinne maailmalle lahdetty heikommallakin kielitaidolla!
Mutta kaiken hermoilujen jalkeen olen taalla. Amerikassa. Kirjoittamassa blogia, Kaikkien vuosien jalkeen, kun olen kayttanyt tunteja lukemalla muiden vaihtareiden blogeja. Ollut suorastaan kateellinen, ja palanut halua lahtea vaihtoon. Pelkasin, etten pystyisi, uskaltaisi. Ajattelin, etta tulen itkemaan ja katumaan lahtoa. Mutta ei. Kasvoin, ja aidin ja isan luottamuksella, kavereiden kannustuksella, ja sukulaisten avulla ja tuella mina olen taalla.
Kun matkani alkoi. Lensin lentoni yksin. Paatin, etta kuka ikina viereeni istuukaan, alan jutella. Ihan vaan lammitellakseni englannintaitoni. Pianhan tulisin tapaamaan hostperheeni. No viereeni istui sopo brittipoika Lontoon lennolla. Olin hiljaa. Paani sisalla sanoin itselleni, kysy jotain, kysy jotain!! No muistan puhuneeni yhden lauseen. Taisin kysya mista han oli kotoisin? (hmm brittiaksentti..) Vastasi Briteista. (no oho, kappas?) Olin sitten hiljaa loppulennon. En eden kuunellut ipodiani, koska en kehdannut. Mulla oli niin isot kuulokkeet. Ei naas pysy napit korvissa.
Chigaco lennolla olin itkea helpotuksesta. Olin selvinnut oikeaan koneeseen ja seuraavalla kentalla olisin Amerikassa. Viereeni istui muslimipariskunta. Muuten vaikuttu ystavallisilta, mutta olin jotenkin vaikeana, kun alkoivat rukoilla, mumista rukoiluja. Mutta kylla se siita, kaikkeen tottuu.
Viimeinen lentoni Chigaco-St.Louis oli paras. Viereeni istui nuori mies. (myos sopo!) Han oli oli kaynyt suomessa, Arkkitehtuuri, tai joku. Tiesi paljon faktoja ja keskusteltiin, vaikka mista. Tuntu,etta ollaan tunnettu vuosia. Han toivotti mulle mahtavaa vaihtovuotta, ja oikeassa oli. Jai jannittavat, ikimuistoiset lentomatkat mieleeni loppuelamakseni.
Mutta tosiaan nyt olen taalla. Olen niin kiitollinen, etta saan kokea taman vuoden. Olen ollut taalla pian 7kk. Ei tata kaikkea osaa selittaa. Miten mieletteoman kivalta on tuntea kaiken alun jalkeen, etta olen rakentanut tanne uuden minielaman. Paikan, jonne tiedan, etta tulen palaamaan, vierailemaan, ehka opiskelemaan, jossain sopivassa vaiheessa. Koskaan ei tieda.
Olen oppinut jo niin paljon. Kayttamaan omaa jarkea, luottamaan vaistooni, ja elamaan hetkessa. Olen oppinut kestamaan pettymyksia paremmin, seka yksinaisyytta. On ollut monia hetkia, kun on vaikea loytaa henkiloa, joka ymmartaa sua taysin. Aluksi oli vaikea loytaa ruokailukaverit, paasta tiimiin taysilla mukaan, tai uuden kaveriporukan insidevitseihin. On ollut hetkia, jollon olen kaivannut omia tuttuja, parhaita kavereita, tai omaa perhetta, joka tietaa taysin miten kayttaydyt, kun olet vasynyt tai nalkainen. Tai omia tateja, joiden nimet sina muistat. Hey how are you...(mika nimi mika nimi??!) aunt? Ei ole helppo muistaa amerikan sukulaisten nimia, tai edes miten ne ovat sinulle sukua. Oppii improvisoimaan. Taytyy myos muistuttaa, etta kaikille mina olen yksi henkilo, Julia, mutta mulla on mieleton maara nimia muistettavani. Olen oppinut olemaan valittamatta, ja hymyilemaan, kun ei hymyilyta. Olen saanut rohkeutta, ja sellaista "nailla mennaan asennetta". Voisin jatkaa listaani pitkaan miten paljon olen oppinut. Vaihtovuosi todellakin kasvattaa ja opettaa, eika aina ole kivaa. Joskus arsyttaa ja paljon, mutta kaikki se kasvattaa. Ah, aiti sanoo, etta tekstini ovat niin tunteellisia, mutta mitas muuta sita minulta voisikaan odottaa. Herkka ja sielukas tytto, kun olen.
Mita on tapahtunut viime aikoina? Olen ollut kiireinen. Tyttojeniltoja, mun ja Samin datenight, Justinin aiti kutsui mut niiden suureen perhejuhlaan, seka ratsastunut niiden hevosilla, olen harjoitellut socceria ja kehittynyt, olen viettanyt ystavanpaivaa elokuvissa ja makkarissa, siivonnut, opiskellut, kaynyt basketball peleissa, paistanut lettuja ja tuulettanut sen jalkeen taloa, valvonut liikaa, myynyt koulussa t-paitoja rintasyovan hyvaksi, todistanut Social Skills opettajan kyynelia itkiessaan, kuinka ylpea on meidan luokasta, saanut uusia kavereita, seka viettanyt viikonlopun Special needs lapsien Olympialaisissa. Kehitysvammaisten lapsien omassa Olympialaisissa, joita heilla on muutaman turnauksen verran. Lajina koripallo, ja Kelseyn poikaystava Dewey on oman joukkoeensa coutsi. Kaikki, jotka paasevat katsomaan heidan pelejaan, ja kasvojaan kentalla, on vaikea kertoa, kuinka onnelliseksi se tekee,
 |
| Kuvia Olympialaisista. Siskoni Mya, joka oli pelaamassa ja auttamassa lapsia. |
 |
| Deweyn tiimi. Joukkoeessa pelaaa puolet general needs lapset ja puolet special needs lapset. |
 | ||||
| Kelsey ja mina. Ollaan niin erillaiset, mutta niin samanlaiset. |
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Mun veljella on synttarit
Kaikille kavereille, jotka tanssivat Wanhat. Naytitte upeilta, olin kateellinen, kun facebook tayttyi teidan upeista mekoista ja meikeista. No, mina vetelen valsseja ensi vuonna.
Mulla olis nyt niin paljon sanottavaa, mutta en tieda mista aloittaa, koska tajusin, etta taytyy menna nukkumaan. Ma istun tassa koneellla, ja Kelsey pelaa omallansa. Nortteillaan aina ennen nukkumaanmenoa, joka yritetaan pitaa kello 10. Mulla on 2min aikaa. No tassahan on hyvin aikaa...
.. Kiitoksille!
Kiitos Elina J, seka Katitati. Pakettinne piristavat taas mahtavasti! Taalla kaikki suomitavara tuntuu taalla niin mahtavalle. Kaikki maistuu niin sille tutulle ja turvalliselle. Kiitos tosi paljon. Myos Karo, korttisi oli sopo. Niin sopo.
Veljeni Eerolla on tanaan synttarit. Onnea! Olen juhlinut paivaasi taalta kasin. Miten? No kaymalla lapi meidan parhaimpia hetkia! Tajusinkin samalla, etta meidan yhdessaolo on ollut aina rauhaisaa, rakkauden tayteista sisaruuselamaa.
Heippa kaikille, pakko menna nukkumaan. Tulen huomenna kertomaan, mita kaikkea on tapahtunut. Tata et halua missata. (tatattaaaaa)(jannittynyt musiiikki)
Mulla olis nyt niin paljon sanottavaa, mutta en tieda mista aloittaa, koska tajusin, etta taytyy menna nukkumaan. Ma istun tassa koneellla, ja Kelsey pelaa omallansa. Nortteillaan aina ennen nukkumaanmenoa, joka yritetaan pitaa kello 10. Mulla on 2min aikaa. No tassahan on hyvin aikaa...
.. Kiitoksille!
Kiitos Elina J, seka Katitati. Pakettinne piristavat taas mahtavasti! Taalla kaikki suomitavara tuntuu taalla niin mahtavalle. Kaikki maistuu niin sille tutulle ja turvalliselle. Kiitos tosi paljon. Myos Karo, korttisi oli sopo. Niin sopo.
..seka Onnitteluille...
Heippa kaikille, pakko menna nukkumaan. Tulen huomenna kertomaan, mita kaikkea on tapahtunut. Tata et halua missata. (tatattaaaaa)(jannittynyt musiiikki)
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Way to go Julia
Morjesta! Mitas tassa. Pienta nolostusta pukkaa.
Eilen oli Courtwarming tanssiaiset. Ma olin Davidin deitti. Ollaan tosi hyvat kaverit. Toivottavasti ollaan vielakin. Ma todellakin ansaitsen taas viikon nolouspisteet. Unohdin sen koululle, kun lahdettiin. Se oli mein kyyydilla, ja me lahdettiin ilman sita. (heh) Tanssein myos ehka 10minuuttia sen kanssa, ja loppuaika bailasin kavereiden kanssa.(mm Daruden tahtiin!! )
Tunsin vaan, etta vaikka ollaan superhyvat kaverit, oli jotenkin kiusallista roikkua parina, joten paatin sitten tanssia kavereiden kanssa. No hard feelings, mutta toi heitteillejatto illalla.. se oli ehka vahan liikaa. Mut uskon, etta se sai kyydin kaverilta. Oli noloa! Mutta naita sattuuu.
Muuten viikonloppu oli mielettoman kiva. Perjantai Senior Night, oli ikimuistoinen. Koripallopelit oli hauskat ja tapahtumarikkaat. Parasta on, kun ollaan haviolla, ja sitten oman koulun pelaajat alkaa tekee ihmeellisia koreja ja kaikki alkaa hereailemaan ja hyppimaan. Ensi viikolla viimeiset koripallopelit. Sitten alkaakin minun kauteni. Soccer. Deweyn baseballkausi, ja Kelsey is going to be baseball manager. Minne nama kuukaudet kuluu. No, viikonloppuna oltiin myos Meaganin luona overnight. Kaytiin katsomassa elokuva yolla. Mennnaan monesti elokuviin, sitten etta ollaan,kuin vip-vieraat. Paikka voi olla jo kiinni,mutta paastaan katsomaan elokuva sulkemisen jalkeen tyhjaan saliin. Meidan kaverin poikaystava tyoskentelee siella. Katevaa!
Ei tassa sitten mitaan muuta. Uusi viikko alkamassa! Innolla odotan uutta snowday paivia, seka ystavanpaivaa.
 |
| Go Kelsey! |
 |
| Vip-movie! |
 |
| aamulla koululla koristelemassa tanssiaisia. |
 |
| dave ja mina. |
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
D lunch
 |
| Tama on ravitserin, terveellisin ruoka mihin olen hetkeen tormannyt. Mutta kuten naette, ei se niin houkutteleva ole. Mutta parempi, kuin pizzat, hampurilaiset ja sipsit. Joten kylla nailla vuosi mennaan. |
maanantai 6. helmikuuta 2012
Onnea Sauli Niinistolle!
Hei kaikille.
Taalla mina taas. Tunsin, etta mun on tultava kertomaan, kuinka innoissani olen tasta viikosta. Olen tsempannut koulussa. Kerannyt kaikki extrapointsit laulullani, joka oli koskettava. Laulaessani nain nauravia kasvoja, seka suurta myotahapeaa hohkuvia naamoja. Opettajalla oli ilme "hei ollaas hiljaa, hei ollaas hiljaa, kun meilla on esiintyja" Todellakin. Yritin saada myos lavashown. Otin muutamaa askel viereen askelta, ja osotin randomia (tuntematonta, aiti ;)) poikaa laulaessani kohdan "every night in my dreams i see YOU i feeeeeel YOU" No mutta, kaikki tykkas. Ainakin jossain kohdassa, lauluni aikana tai loputtua. Mikas siina, anytime.
Tanaan alkoi spirit week. Love it. Pukeudutaan kouluun ja perjantaina odottaa suuri koripallopeli. Lauantaina Courtwarming tanssiaiset.
Tanaan oli taas soccer after school. On tehokasta treenia, mutta yritan tehda kaikkeni, ja saada koutsin huomion siihe, etta olen valmis tekemaan toita, jotta paasen pelaamaan. Mutta saa nahda. Uskon todellakin, etta pystyn pelaamaan, mutta monet tytot on pelannut koko ikansa. Olen altavastaaja, mutta ma olen nopea oppimaan.
Viikonloppu oli mahtava. Tyttojeniltaa, courtwarming mekon ostosreissu, Amerikan footballkauden finaali Super Bowl sunnuntai, kirkko, siivousta ja skypeilya aidin ja isan kanssa.
Nyt uuteen viikkoon. Tunnen olevani taas elossa. Viime viikko ei ollut niin hyva. Tama viikko tulee olemaan! Hyvaa viikkoa kaikille!
ps. erityisterveiset Marille Australiaan. Taalla me nyt ollaan. Pari vuotta puhuttu ja uneksittu. Kerattiin rohkeutemme ja lahdettiin maailmalle. Monesti sita toivoo, etta kaikki saisi kokean taman vuoden. Vuosi joka avartaa ainakin omia aivojani. Tuntuu, etta mulla on kaikki ovet avoinna. Voin toteuttaa niin monia unelmia. Joten mardis, pidetaan hauskaa ja mahtavaa vuotta sinne kenguruiden keskelle. Mummoma sitten muistellaan!
Taalla mina taas. Tunsin, etta mun on tultava kertomaan, kuinka innoissani olen tasta viikosta. Olen tsempannut koulussa. Kerannyt kaikki extrapointsit laulullani, joka oli koskettava. Laulaessani nain nauravia kasvoja, seka suurta myotahapeaa hohkuvia naamoja. Opettajalla oli ilme "hei ollaas hiljaa, hei ollaas hiljaa, kun meilla on esiintyja" Todellakin. Yritin saada myos lavashown. Otin muutamaa askel viereen askelta, ja osotin randomia (tuntematonta, aiti ;)) poikaa laulaessani kohdan "every night in my dreams i see YOU i feeeeeel YOU" No mutta, kaikki tykkas. Ainakin jossain kohdassa, lauluni aikana tai loputtua. Mikas siina, anytime.
Tanaan alkoi spirit week. Love it. Pukeudutaan kouluun ja perjantaina odottaa suuri koripallopeli. Lauantaina Courtwarming tanssiaiset.
Tanaan oli taas soccer after school. On tehokasta treenia, mutta yritan tehda kaikkeni, ja saada koutsin huomion siihe, etta olen valmis tekemaan toita, jotta paasen pelaamaan. Mutta saa nahda. Uskon todellakin, etta pystyn pelaamaan, mutta monet tytot on pelannut koko ikansa. Olen altavastaaja, mutta ma olen nopea oppimaan.
Viikonloppu oli mahtava. Tyttojeniltaa, courtwarming mekon ostosreissu, Amerikan footballkauden finaali Super Bowl sunnuntai, kirkko, siivousta ja skypeilya aidin ja isan kanssa.
Nyt uuteen viikkoon. Tunnen olevani taas elossa. Viime viikko ei ollut niin hyva. Tama viikko tulee olemaan! Hyvaa viikkoa kaikille!
ps. erityisterveiset Marille Australiaan. Taalla me nyt ollaan. Pari vuotta puhuttu ja uneksittu. Kerattiin rohkeutemme ja lahdettiin maailmalle. Monesti sita toivoo, etta kaikki saisi kokean taman vuoden. Vuosi joka avartaa ainakin omia aivojani. Tuntuu, etta mulla on kaikki ovet avoinna. Voin toteuttaa niin monia unelmia. Joten mardis, pidetaan hauskaa ja mahtavaa vuotta sinne kenguruiden keskelle. Mummoma sitten muistellaan!
 |
| Minahan se siina |
 |
| Jalkeen naamapesun. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)