Subway maistuu taallakin

Tassa viime aikoina olen tajunnut, etta kuinka maailman paras systeemi onkaan, etta koululla on oma traineri. Se on varmaan koulun kiireisin mies. Kaikki urheilijat on vammoijensa kanssa jonossa odottamassa neuvoja, apua, jaita ja teippauksia. Traineri on aina kaikissa peleissa mukana. Nyt viimeinen viikko mun reisilihas on ollut arsytykseen asti sattumassa. Mutta traineri teippaa ja kylmaa sita. Kiitos hanelle! Myos samainen mies oli ensimmaisena tilanteessa mukana, kun syksylla cross country kaudella totaallinen pass out juoksun jalkeen. Toivon, etta saisin taman soccerkauden menna ja harjoitella ilman mitaan vakavampaa. En ole koskaan pelannut samanlaisessa joukkoeessa, kuin taalla, ja viela lajia, josta en tieda paljon, mutta tykkaan niin paljon!

 En tieda miten siella Suomessa, mutta taalla Hunger Games on big deal! Jopa Sunnuntain kirkossa pastori puhui siita. Olen kaynyt katsomassa sen kaksi kertaa. Tykkasin, mutta kirjat vei voiton. (tunnen itseni nortiksi, ja rakastan tata tunnetta!)


 Nyt kun olen American High Schoolissa, olen ottanut kaiken ilon irti. Monesti Kelseyn kuorotunnin jalkeen kavelen Kelseyn kanssa lokeroille ja leikitaan, etta ollaan High School Musicalissa. Monesti olen myos miettinut aloittavani HSM ruokalakohtauksen. Oi, nama paivieni ilot.




                                         Mita olen oppinut viimeisina paivina Amerikassa;

1. ala syo Isoa Subia, juuri ennen pelia

2. ala yrita kertoa oman maasi historiasta, jos et ole aivan varma...................

3.ei kannata valittaa vasymsytasi, sun jenkkikamut on viela vasyneimpia

4.ala edes yrita muistaa joidenkin tuttujen nimia, et tule nakojaan ikina onnistumaan

5.ala hauku countrimusaa liian kovaan aaneen

6.ole aina valmis laulamaan. kaikki tietavat jo laulutaitoni

7. ole valmis olemaan vahan kateellinen jenkkien College kampuksista ja tulevista vuosista

8.tykkaamaan jenkkien kansallislaulusta. Se on hyva (en ole myontanyt kenellekaan)

9. antanut itselleni luvan hermostua(mielessani) etteivat nama syo taalla salaattia

10. olen tajunnut, etta voit elaa ilman saunaa, mutta kuinka hauska ja omalaatuinen se paikka kuitenkin on nain herkalle ja kauniille suomalaisen sielulle

eddie ja mina. kaveri kiinasta

I take that back

Miten muistan, kun syksylla opettajani kertoi, kuinka kevat on hanen mielestaan ihaninta aikaa. Promit ja beseballkausi. Ja mina mietein, etta uneksikoon han kevaastansa, siihen on viela niin pitka aika. Hmm. I take that back. Taalla sita ollaan. Kevaassa. Muutamat viikot taytyy niita Promeja odotella.
 Nyt on meneillaan soccer, track(yleisurheilu) baseball ja golfkausi. Opettajat alkaa muistutella, etta kohta alkaa kuuluisa "loppurutistus". Koulu ja urheilu ovat aina kasikadessa. Jos et saa pidettyja arvosanoja kohtalaisen hyvina, sinun pelaaminen voi loppua. Koutsit tarkistaa tarkoin valiajoin arvosanasi,nain pysyy motivaatio myos kouluun.

 Ma haluaisin vaan koko ajan puhua soccerista. Varsityyn paaseminen oli niiin kiva juttu, mutta pelaaminen toisten koulujen Varsityja vastaan onkin jo sitten eri juttu. Ollaan pelattu hyvin, huonosti ja kaikkea siita valilta. Meilla on kolme pelia viikossa, eli kaikki vapaa-aika kuluu socceriin, mita osasin olettaa. Meilla on paljon vieraspeleja, eli matkataan muualle ja illalla takasin koululle 9-10pm valilla. Joten olen ollut vasynyt, ja nyt viikonloppuna yritan nukkua ja paljon. Mutta yleisesti, olen nauttinut taas niin paljon uudesta aluevaltauksestani, tulen kaipaamaan tata kaikkea todella(liian) paljon.

 Ma en saa mun ajatuksia kootuksi nyt mita olen tehnyt taalla. Meilla oli Sprin Break ja kierreltiin perheen kanssa lahisseutuja. Olen ollut kavereiden kanssa ja elanyt ihan sita normaalia USA arkea. Ahdistunut, kuinka en loyda aikaa skypeilylle ja paivakirjankirjoittamisellle. Taalla tuntuu, etta koko ajan mennaan. Joten sori kaverit, kun mun skypeilyt kestaa, ja sori mina, kun mummona ei ole paivakirjaa luettavana. Kaikkea ei voi saada.

 Ma olen miettinyt mita kaipaan Suomesta. Ma kaipaan omaa huonetta, salaattia, mummuloita, ja sellasta tiettya huolettomuutta, ettei tarvi miettia miten omat ratkaisut vaikuttaa koko perheeseen. Kotona Suomessa saan olla taysin raivona ja kayttaytya minamaisesti aina silloin talloin, taallakin saisin, mutta koko ajan teitty saadin, kunnioitus ja varovaisuus, etten pahoita omalla kaytoksellani kenenkaan mielta, ja osoita vahingossa (tunteiden vallassa) roykeaa kaytosta perheelle, joka otti sinut vuodeksi kotiinsa. Odotan myos, etta saan ajokortin, saan menna ja tulla helpommin, kuin taalla kaikkeen tarvitaan kyyti.

Kaiken kaikkiaan, minun vuoteni taalla on ollut uskomattoman mahtava. Olen ollut onnekas ja sinnikas. Toivon ja uskon, etta kaikki sujuu loppuun asti hyvin.

Hyvaa viikonloppua kaikille!

Emily

ps. kiitos saralle ja ellille kirjeista!

jep

moi.
tulin kotiin harkoista, ja hengasin koneella, kunnes mom tuli alakertaa pelastyneena, etta jotain oli tapahtunut. Mun puhelin oli soittanut hatanumeroon vahingossa. (no ei kun tahallaan) No siina mina sitten selitin urheilurintsikoissani, etta en tahallani. Poliisi ymmarsi ja sanoi, etta naita sattuu. No hard feelings! Mutta ei mulla muuta, taytyy tehda laksyt! Uujee, ainiin. Perjantaina ensimmainen peli, ja lauantaina soccer turnaus. Umtsikabutska!

ps. taalla ihan kesa menos +25celciukset menos. Alan ruskettua!
pps. viikonlopun Ilionoi reissu ihan supersuper kiva! Tapasin paljon uusia kavereita Romaniasta, Koreasta, Kiinasta, Braziliasta, Espanjasta, Slovakiasta kavereita. Love it!

Justin Bieber miksi asut Canadassa?

Morjesta!

Mulla on nyt elama taas lahtenyt kayntiin. Unohdin, etta kun taalla alkaa urheilla, niin voit sitten unohtaa sen vapaa-ajan. En valita, tata olen toivonut, ja muutamat kaverit on sanonutkin, etta olen tosi tosinen ja keskittynyt harjoituksissa. Ja totta, yritan keskittya ja oppia kaiken, mita coutsi kertoo. Kun pelaan Varsityssa, oletetaan, etta pelaajat on ajoissa harjoituksissa, ei valiteta, ei turhaa kikatusta ja holmoilya. Kuri ei ole kova, mutta sinun odotetaan ottavan harjoitukset tosissaan, mista tykkaan.
 Tanaan aamuharkoissa, klo 6.00am viivajuoksua juostessani, mietein, etta mita ma taallakin teen. Mutta kylla se siita, kaikki alkaa helpottuu, kun oppii tupla harjoituksiin paivassa. Vahan on pohkeet jumissa, ja kauniit (rumat) mustelmat saarissa, mutta nailla mennaan.
  Minua on alkanut hieman arsyttamaan taalla koulussa, miten arvosanat annetaan. Toki olen iloinnut kaikesta "saat 15extra pointsia jos viittaat" mutta samalla kaikkien kotitehtavien tekeminen on kuolemantuomion tarkeaa. Jos et turn in sun papereita ajoissa, tai jatat yhden kysymyksen tyhjaksi, sun tunnin arvosana voi tipahtaa paljonkin. Koulu muistuttaa paljon yla-astetta. Joskus se on helppoa, joskus vaan mumisen paassani, etta hankkikaa aivot please. (mutta hymyillen etsin kadonneet paperit)

  Viikon mietelause on ollut: Miten amerikan nuorilla riittaa energia?
 Mulla on kavereita, jotka tulee aamulla klo 6.00 harjoituksiin, sitten normaaali koulu, ja taas harjoitukset. Olen kuollut, kun paasen kotiin, mutta monet kaverit suuntaa harjoitusten jalkeen suoraan toihin illaksi. Ja seuraavana paivana kaikki uusiksi. Ja huom, taytyy muistaa, etta kaikki laksyt ja kokeet paaalle. En ymmarra, miten nailla paa kestaa. Joten kaikille tiedoksi, amerikaanot on kaukana laiskasta kansasta!
 
 Hei olen superinnoissani tulevasta viikonlopusta, lauantaina tulen nakemaan alueen muita vaihtareita! Juhuu! Illinianois kutsuu!

 ps. lentoliput takasin Suomeen 20.6! Juhannus odottaaaa! Sauna ja uudetperunat here I come!
 

velmut. Sam and Whitney. molemmat mun parhaita kavereita.

Tulin juuri harjoituksista. Huomen aamulla koululle kello 6 aamuharjoituksiin ja koulunn jalkeen 2.5 h harjoitukset. Aikaa ei oiken hontsailyyn ole, yritan nukkua ja syoda hyvin, etta virtaa riittaa harjoituksissa. Mina nimittain sain kuulla tanaan, kolmen try out paivan jalkeen, etta... (mita luulette
                       
A) olen penkinlammittaja
B) Varsityssa
C) en mahtunut joukkoeeseen






jannitys lisaantyyy....................................











oikea vastaus on.....................................





















OLEN VARSITYSSA!!!!!!!!







                                                         

Eli siina parhaimmassa, ja missa vanhimmat ja kokeneimmat pelaa. Jee! Olen niin onnellinen, mutta nyt se tarkoittaa sita, etta taytyy jatkaa harjoittelua entista kovempaa. Suorastaa rakastan mun uutta aluevaltausta, ja olen paljon saanut kehua pelitaidoistani ja kyvysta omaksua uudet taidot nopeasti.


Ei muuta, lahden katsomaan huomiset tavarat kuntoon. Moikka!

t. Julia soccer pro Hirvikoski

TRY OUT

Moi,
Mulla alkaa huomenna soccer try outit. Voin kertoa, etta jannittaa. Koutsit on painostanut koko ajan niiden tarkeytta, ja kaverit, jotka ovat jo ne menneina vuosina kokenut, jannittavat. Kaikki vaan kertoo, kuinka paljon tullaan sprintteileen ja juoksemaan, etta tulee sattumaan. Ma hermoilen, koska tulin perjantaina juuri sopivasti kipeaksi. Kurkkuun sattuu, ja paa on kipea. Mutta nyt tuntuu paremmalta, toivottavasti olen huomenna iskussa. Uskon, etta koutsit katsoo, kuinka paljon kukakin yrittaa, ja aion yrittaa kaikkeni. Haluan paasta Varsityyn, mutta en uskalla aaneen silti sanoa. Saa nahda, tulen kertomaan ensiviikolla miten kaikki sujuu.
 Mutta soccer seasonin alkaessa, lahtee mun viimiset kuukaudet kayntiin. Ja vaikka niita kuukausia viela on, kerron etta kukaan ei ymmarra(vaihtarit kyllakin) miten nopeasti tama aika taalla menee. Joten nyt lahden tsemppaamaan itseni valmiiksi huomiseen!

Whitneyn kanssa koripallopelissa, joka tuki rintasyopaa. Pink Night.

Vieras koulun Pink Night

Vieraskoulun tanssitiimia

Historian kokeeni meni pain mantyja, Opettaja sanoi, etta hanella on jotain mika voisi piristaa mua. Soitti koulun ranskan opettajalle, joka tuli luokkaan ja alkoi tanssia Suomi kenkiensa kanssa. Lopuksi otetiin poseerauksia ja puhuttiin suomea. (kyseisen opettajan isoaiti Suomesta) Oli piristavaa.

Aidille terveisia! 

 Moimoi!

olen mina tunteikas tytto

Voi Amerikka.
 Miten juuri muistan, kun hermoilin aidille ja isalle, etta meidan pitaa tehda miljoona hakupaperit, ja olin aivan varma, etta en paase viettamaan vaihtovuottani, jokin menee aivan varmasti pieleen. No samassa muistuu mieleeni, miten hermoilin englannin numeroani. En sita, etta lukion ensimaisena vuotena, se komeili numerona viisi. Korostan 5. Mutta sain tsempattua viimeisesta kokeesta 7. Oi, sita riemun eloa. Taisin teipata sen huoneen oveeni. En ollut missaan vaiheessa huolissanut, ettenko tulisi parjaamaan omalla englannilla. Pelkasin, ettei minua uskalleta lahettaa vaihtoon. On sinne maailmalle lahdetty heikommallakin kielitaidolla!
 Mutta kaiken hermoilujen jalkeen olen taalla. Amerikassa. Kirjoittamassa blogia, Kaikkien vuosien jalkeen, kun olen kayttanyt tunteja lukemalla muiden vaihtareiden blogeja. Ollut suorastaan kateellinen, ja palanut halua lahtea vaihtoon. Pelkasin, etten pystyisi, uskaltaisi. Ajattelin, etta tulen itkemaan ja katumaan lahtoa. Mutta ei. Kasvoin, ja aidin ja isan luottamuksella, kavereiden kannustuksella, ja sukulaisten avulla ja tuella mina olen taalla.
 Kun matkani alkoi. Lensin lentoni yksin. Paatin, etta kuka ikina viereeni istuukaan, alan jutella. Ihan vaan lammitellakseni englannintaitoni. Pianhan tulisin tapaamaan hostperheeni. No viereeni istui sopo brittipoika Lontoon lennolla. Olin hiljaa. Paani sisalla sanoin itselleni, kysy jotain, kysy jotain!! No muistan puhuneeni yhden lauseen. Taisin kysya mista han oli kotoisin? (hmm brittiaksentti..) Vastasi Briteista. (no oho, kappas?) Olin sitten hiljaa loppulennon. En eden kuunellut ipodiani, koska en kehdannut. Mulla oli niin isot kuulokkeet. Ei naas pysy napit korvissa.
 Chigaco lennolla olin itkea helpotuksesta. Olin selvinnut oikeaan koneeseen ja seuraavalla kentalla olisin Amerikassa. Viereeni istui muslimipariskunta. Muuten vaikuttu ystavallisilta, mutta olin jotenkin vaikeana, kun alkoivat rukoilla, mumista rukoiluja. Mutta kylla se siita, kaikkeen tottuu.
 Viimeinen lentoni Chigaco-St.Louis oli paras. Viereeni istui nuori mies. (myos sopo!) Han oli oli kaynyt suomessa, Arkkitehtuuri, tai joku. Tiesi paljon faktoja ja keskusteltiin, vaikka mista. Tuntu,etta ollaan tunnettu vuosia. Han toivotti mulle mahtavaa vaihtovuotta, ja oikeassa oli. Jai jannittavat, ikimuistoiset lentomatkat mieleeni loppuelamakseni.

 Mutta tosiaan nyt olen taalla. Olen niin kiitollinen, etta saan kokea taman vuoden. Olen ollut taalla pian 7kk. Ei tata kaikkea osaa selittaa. Miten mieletteoman kivalta on tuntea kaiken alun jalkeen, etta olen rakentanut tanne uuden minielaman. Paikan, jonne tiedan, etta tulen palaamaan, vierailemaan, ehka opiskelemaan, jossain sopivassa vaiheessa. Koskaan ei tieda.
 Olen oppinut jo niin paljon. Kayttamaan omaa jarkea, luottamaan vaistooni, ja elamaan hetkessa. Olen oppinut kestamaan pettymyksia paremmin, seka yksinaisyytta. On ollut monia hetkia, kun on vaikea loytaa henkiloa, joka ymmartaa sua taysin. Aluksi oli vaikea loytaa ruokailukaverit, paasta tiimiin taysilla mukaan, tai uuden kaveriporukan insidevitseihin. On ollut hetkia, jollon olen kaivannut omia tuttuja, parhaita kavereita, tai omaa perhetta, joka tietaa taysin miten kayttaydyt, kun olet vasynyt tai nalkainen. Tai omia tateja, joiden nimet sina muistat. Hey how are you...(mika nimi mika nimi??!) aunt? Ei ole helppo muistaa amerikan sukulaisten nimia, tai edes miten ne ovat sinulle sukua. Oppii improvisoimaan. Taytyy myos muistuttaa, etta kaikille mina olen yksi henkilo, Julia, mutta mulla on mieleton maara nimia muistettavani. Olen oppinut olemaan valittamatta, ja hymyilemaan, kun ei hymyilyta. Olen saanut rohkeutta, ja sellaista "nailla mennaan asennetta". Voisin jatkaa listaani pitkaan miten paljon olen oppinut. Vaihtovuosi todellakin kasvattaa ja opettaa, eika aina ole kivaa. Joskus arsyttaa ja paljon, mutta kaikki se kasvattaa. Ah, aiti sanoo, etta tekstini ovat niin tunteellisia, mutta mitas muuta sita minulta voisikaan odottaa. Herkka ja sielukas tytto, kun olen.

 Mita on tapahtunut viime aikoina? Olen ollut kiireinen. Tyttojeniltoja, mun ja Samin datenight, Justinin aiti kutsui mut niiden suureen perhejuhlaan, seka ratsastunut niiden hevosilla, olen harjoitellut socceria ja kehittynyt, olen viettanyt ystavanpaivaa elokuvissa ja makkarissa, siivonnut, opiskellut, kaynyt basketball peleissa, paistanut lettuja ja tuulettanut sen jalkeen taloa, valvonut liikaa, myynyt koulussa t-paitoja rintasyovan hyvaksi, todistanut Social Skills opettajan kyynelia itkiessaan, kuinka ylpea on meidan luokasta, saanut uusia kavereita, seka viettanyt viikonlopun Special needs lapsien Olympialaisissa. Kehitysvammaisten lapsien omassa Olympialaisissa, joita heilla on muutaman turnauksen verran. Lajina koripallo, ja Kelseyn poikaystava Dewey on oman joukkoeensa coutsi. Kaikki, jotka paasevat katsomaan heidan pelejaan, ja kasvojaan kentalla, on vaikea kertoa, kuinka onnelliseksi se tekee,

Kuvia Olympialaisista. Siskoni Mya, joka oli pelaamassa ja auttamassa lapsia.

Deweyn tiimi. Joukkoeessa pelaaa puolet general needs lapset ja puolet special needs lapset.

Kelsey ja mina. Ollaan niin erillaiset, mutta niin samanlaiset.

Kaikille taas hyvaa paivanjatkoa, mina lahden nukkumaan. Terveisii kaikille.