Heippa Suomi!
Ma oon tullut ihan mestariksi small talkin kanssa. Siihen tottuu, ja ma tykkaan siita. Ei oo ikina kiusallisia hiljaisia hetkia, voit aina sanoo "Hey! How are you?" Eika siihen edes toisen tarvi vastata, se on vaan tapa. Taalla on monia erillaisia tapoja, mutta kun sa oot taalla ja elat kaikessa mukana, se tuntuu etta nain sen on aina kuulunut olla. Aivastuksen jalkeen ihmiset sun lahella on "Bless you!" ja jos sattuu, ettei kukaan sano sita, sanon kovaan aanen itselleni "Bless ME"
Ma tykkaan koulusta niin paljon. En joudu tekeen paljon laksyja, tunnit rentoja, muttei tylsia. Opettajista tykkaan, koulurakennus on melko uusi ja siisti. Yksinkertaisesti rakastan kouluelamaa ja kaikkea sita extratoimintaa. Ma myos tykkaan mun kavereista koulussa. Monet on sellasia koulukavereita, joiden kanssa en hengaa koulun ulkopuolella, mutta tekevat mun koulupaivista ikimuistoisia. Ma en tieda miksi, mutta ennen tuntia opettajat seisovat ovella ja ovat "Hi Julia, Hi Meagan, Hi Justin.............." Myos Mr.Koehler, Social Skills tuntini opettaja kattelee sut ja kiittaa lasnaolostasi tunnin paatyttya.
Mulla on aanekas aani ja nauru, ja amerikan ihmiset on haskoja, joten nauran paljon. Haluan myos kehittaa kielitaitoa eli puhun paljon. Jos opettaja huomauttaa, etta nyt keskustelu pienemmaksi, selitan etta ma sosialisoidun, ja siita on tullut jo yleinen vitsi. Mutta tosiaan ei tarvi huolestua, kayttaydyn hyvin ja tulen toimeen  kaikkien opttajian kanssa. Toisaalta, Culinary Arts opettaja siirsi mut ihan ensimmaiseen pulpettiin, aivan suoraan opettajan poydan eteen vaihtaessaan istumajarjestysta. Suora merkitys, en pysty sosialisoitumaan. Mutta taytyy sanoa, paastessani talle tunnille, ma villiinnyn. Mulla on muutama kaveri, jotka ovat niiiiin hauskoja. En pysty selittaa, mutta monesti olen nauranut niin paljon, etta itkettaa lopulta. Justin ja Allie, saa mut nauramaan niin paljon. Allien tarinat saa mut nauramaan aina. Justinin kanssa kokataan samassa keittiossa, ja mein molemien huumorit vaan kohtaa. Tanaan oli supervasynyt, koska oltiin eilen Twilightin yonaytoksessa. Olin tositosi vasynyt koko paivan, joten Culinary Artin tunnilla, olin hiljanen ja en nauranut pissat housussa. No opettaja, joka siirsi mut ihan ensimmaiseen pulpettiin, tuli kyselemaan onko mulla kaikki hyvin ja sano et on huolestunut, kun olen niin hiljanen. Haha.
Kouluruoka on sita holmoa, mutta itse lunch on odotettu. Me Social Skills tuntilaiset istutaan meidan special needs oppilaiden kanssa. Kehitysvammaisten, ja en vaihtais sita mihinkaan. Ne tekee sun paivasta niin paljon paremman. Ainiin, joka torstai kaikki Warrentonin special needs lapset ja nuoret tulee meidan koulun urheilusaliin pelaamaan koripalloa. Kaytannossa tama tunti, on monille viikon kohokohta. Ma rakastan tata ideaa, ja kysyinkin jos voin tulla auttamaan talle tunnille. Ja eilen olin siel ensimmaista kertaa, tuli niin hyva olo, kun sa huomaat miten paljon voit auttaa, pelkastaan hengaamalla ja juttelemalla. Voin rehellisesti sanoa, etta ensimmaiset viikot on tutustuin tahan special needs luokkaan, olin hukassa. En osannut olla luonnollisesti ja oli jotenkin vaivaannuttavaa, koska en tiennyt miten kayttaytya. Mutta nyt heista on tullut tosi tarkeita, koska vietataan kuitenkin tosi paljon aikaa yhdessa. Ja niinkun olen monesti sanonut, tama tunti ja special needs luokka on muuttanut mua.
Koulun jalkeen Sam ja mina vaihdetaan vaattet ja kaydaan juoksemassa. Yritetaan tehda jotain, etta oltais valmiina socceri kauteen. Kelseyn poikaystava on superhyva pelaamaan socceria, ja Duidi on mulle taalla kun isoveli. Joten monesti koulun jalkeen menen Duidin ja mun tosi hyvan kaverin Nickin kanssa potkii palloo ja harjoittelemaan kentalle. Poikien soccer kausi on ohitte, mutta ne nyt vaan tykkaa pelata huvikseen ja ma tarvin kaiken harjotuksen. En jaksa odottaa et paasen pelaamaan jalkkista, taalla socceria!
Joulu on tulossa! Ja meilla on jo kuusi sisalla seka kaikki koristelut. Voitte arvata, kuinka paljon tata tavaraa tanne raahattiiin. Amerikan vaki rakastaa koristella talot tayteen, mutta musta taa on kaikki on niin aikaisin. No oli hauskaa, ja nyt on olohuone taynna joulupukkeja ja joulu on todellakin tullut. Aikaisin.
Joskus tuntuu epatodelliselta, etta olen taalla. Elan unelmaani, tata vuotta olen odottanut ja miettinyt paani puhki olenko valmis tahan ja onko se vaihtovuosi se mita ma haluan. Mutta nyt olen enemman kun onnellinen, etta saan kokea taman. En pysty selittamaan monia juttua mita koen taalla. Palatessani Suomeen kesalla on varmasti monia hetkia, kun tuntuu ettei kukaan ymmarra. Tiedan sen jo, ja se on vaan tosiasia. Tuun tavallaan jattamaan tanne toisen elaman,perheen ja kaverit. On mahdotonta pysya menoissa mukana kahdessa paikassa. Ollessani taalla, en edes yrita pysya kaikessa mukana mita Suomessa tapahtuu. Its not make sense, sanotaan taalla. Yritan nauttia kaikesta taalla, koska tama aika on ainutkertainen, enka tule koskaan kokemaan mitaan tallaista. Olen totaallisen etuoikeutettu ja onnellinen. Joten Marille paljon terkkua, sulla on niin jannittavat, mutta parhaat ajat edessa. Australia lahestyy kamu! :)
Mutta kaikille hyvaa viikonloppua, toivottavasti kaikilla kaikki hyvin! Ainolle terveisia, paketti lahdossa tana viikonlppuna matkaan. I promise! :)

Terveisia kotiin!
Julia

Minä ja lokeroni.

Mina se saapumassa suureen maailmaa, seka suureen seikkailuun.

Perheeni <3

Nukuttiin.. xd

taa on mun isalle!!

MOI ISA!! Julia taalla moi! Tulin just kotiin Chicagosta ja ajattelin, etta nyt olis kiva olla kotona, koska on sun juhlapaiva! Eli mahtavaa Isainpaivaa sinne kotiin sulle Isa, ja myos molemmille papoille! Elan paivassa mukana, kylla te tiette :)
 Viela kerran, HYVAA ISAINPAIVAA ISA, OOT PARAS! <3

ps. kaikille muille isille myos onnea! elli kerro Aimolle myos hyvaa isainpaivaa!
pps. Chicago oli tositosi kaunis kaupunki. Nautein, joka hetkesta kaupungis sykkeessa.

Jaan nama hetket kanssanne kuvin

Kokeiltiin Samin kanssa miten kiiveta hengaamaan lokeroiden paalla.

Halusin saada tahan kuvaan kolme elementtia. Pihajuhlan, Usan ja kauneuden. Onnistuin!

Coutsit ja ma! JOU! Mita nyt meidan tyylit matsaa..

Happy B-day Nooralotta!

Moi!
Jaa marraskuu! Nyt oon kylla sita mielta, etta kuukaudet menee kovaa vauhtia! Tassa kuussa on monia odotettavia juttuja. Thanksgiving ja sen tuomat lomapaivat, seka nyt tulevana viikonloppuna Chicagoon! (!!!!)
  Eilen olin Cross Country kauden paatosjuhlassa, ja sen jalkeen mentiin syomaan tiimin kanssa. Mun tulee ikava kaikkea sita joukkoehenkea. Joukkoe otti mut niin hyvin heti mukaan. Mein joukkoeesa ei saatu draamaa aikaiseksi, sain olla taysin oma itseni ja nauraa itseni niin onnelliseksi harkoissa ja kisoissa. Tuun aina muistamaan ja kaipaamaan tiimia ja coutseja.
Nyt talven urheilut on vahan auki. Mun haave oli alkaa pelaamaan koripalloa, mutta monista syista se nyt sitten jai. Muutaman kerran viikossa on harjoitukset (kunnonkohotus) socceria varten kevaaksi. Ollaan myos puhuttu CC tyttojen kanssa, etta juostais omia lenkkeja koulun jalkeen, mutta saa nahda... Amerikan ihmiset ei voi uskoa, etta talvella voi juosta. Eras opettaja, joka rakastaa socceria, haluaa tehda koulun tyttojoukkoeesta paremman, opettajaa Samille ja mulle koulun jalkeen, pelkasta omasta halustaan socceria. No kylla mulle sopii, kyseinen opettaja ei edes toimi coutsina, mutta on pelannut ikansa socceria. Sateisina paivina me palataan koulun kaytavalla, mika on niin outoa, mutta hauskaa. En voi ymmartaa, etta joku voi olla niiin huippu, etta haluaa jaada tyopaivansa jalkeen auttaa meita syottoharjoituksissa!
  Muutenkin taalla vaan huomaa, etta tama maa rakastaa urheilua. Ainakin koulussa se nakyy. Kun koulupaiva paattyy, omat urheilulajit, kuten koripallo, paini, cheerleading aloittavat omat treeninsa. Mutta myos muuta alkaa tapahtua. Muutamat oepttajat lahtevat juoksemaan, jos sataa, he juoksevat sisalla ympari koulua (!!) Mua naurattaa se aina, koska koulu ei ole mitenkaan hirvean suuri, no he juoksevat sita sitten miljoona kertaa ympari.
Koulun punttisali on myos suosittu, footballpojat punttaavat, mutta myos muutamia tyttoja treenaa siella. Eilen olin suunnitellut juoksevani muutaman kaverin kanssa koulun jalkeen, mutta satoikin kaatamalla. No tiesin, etta kuntosalilla on vakea, joten mentiin sinne. Oli hauska hetki, kun tajusin taalla ma oon Amerikassa, tekemassa vatsoja ja treenaamassa suurien footballpoikien kanssa. Mutta pakko sanoa, etta ne on tosi ystavallisia kaikki. Auttaa jos tarvin ja antaa ymmartavaisia katseita, kun vahennan painoja(painoT) laitteista niiden jaljilta. Mutta joo, rakastan tata urheilumielta taalla. Parasta, ja tiedan etta tata tulen kaipaamaan.
        Mitas muuta mulla olis? Ilmat alkaa kylmenemaan, aamuisin vasyttaa, vaatevarasto taytyy (rahat kuluu) ja kaikkeen alkaa tottuu. Monesti unohdan, etta olen Amerikassa, mutta kun muistan sen, alkaa hymyilyttaa. Taalla ma olen, vahvasti menossa mukana! Ja tyytyvainen kaikkeen uuteen, outoon ja jannitavaan. Olen huomannut, etta taalla suhtaudun asioihin rennommin. Ajattelen, etta vaikeuden niin kuuluu tahan vuoteen, eika voi olettaa kaiken olevan mahtavaa, mutta ongelmien jalkeen kaikki pienet jutut tuntuu niin mahtavan kivalta. Oh, on se Julia niin syvallinen ajattelija! Totta, tiedan :)

Loppuun haluaisin toivottaa kaikille hyvaa marraskuuta! Joulu lahestyy, onko mun joululajat jo valmiina postitukseen? (HEH vitsivitsi)
Terveisia sulle, joka lukee tata!

Toivottaen,
Julia, joka ei koskaan lue tekstejaan lapi ennen julkaisua..hih!

MINA VAUHDISSA



mina ja siskoni joraamassa haissa!

Halloween!

Kato moroo, mina taalla taas! Alkaa luulko et mulla on taalla tylsaa, kun taas kirjoitan. Meilla on syysloma. Rakastan tata. Normaalit kouluviikot on aina taynna kaikkea. Pitaa muuten sanoa, et amerikan nuoret on jotenkin superenergista vakea. Sita on vaikea selittaa, mutta nailla riittaa aikaa kaikkeen toimintaa. Oon vaan et, joo kylla, ulkoiletetaan koiraa-klubi kuulostaa kivalta. heh. Ei mut oikeesti olen meidan koulussa n.5-7 toimivassa klubissa! En edes tieda mita ne tarkalleen on. Mun sisko taalla on kaikessa mukana, ja ma sit sen mukana. Mut se on parasta, mita sa voit tehda vaihtarina. Menna kaikkeen mukaan.

 Tulin juuri kotiin viimeisesta footballpelista. Viimeisesta. Havittiin, mut voin sanoa et oli hauskaa! Ma muistan mun ekan pelin, kun ihmettelin miten ihmiset ottaa sen pelin niiin tunteella. Muistan myos, kuinka katsomo, jossa High Schoolilaiset huutaa ja hyppii, ne kaikki jotenki tuli hyvin juttuun kaikkien kans ja niilla oli superhauskaa. No, vaikka itse sanonkin, tanaan tajusin et mina olin siella huutamassa, tanssimassa ja juttelemassa kavereiden kanssa niin,kuin kuka tahansa. Sita vaan alkaa kotiutuu tanne. Aika mahtava tunne. Pelin jalkeen hengasin Samin kanssa Walmartin parkkipaikalla. Oltiin et cool paikka hengata, muut painaa afterpartyis ja me hengataan taalla. Me istuttiin autos, syotiin jaateloa ja puhuttiiin. Mut just tan takia Sam on such a good friend.

Ma oon miettinyt onko mitaan, mika ottais mua paahan taalla. Olenko loytanyt Amerikasta jotain, mista en tykkaa. Pakko sanoa, et ei ole tullut asiaa eteen, mika arsyttais. Ma tykkaan small talkista, koulusysteemista, "urheilu on elamamme"-hengesta, kirkkoelamasta, kouluspiritista mika on niin totta taalla.. hmm okei, nyt tiedan. Kouluruoka on se, mika raivostuttaa mua taalla. Tai ei raivostuta, mita ma valehtelen. Se on vaan niin erillaista. Epeterveellista, ei tayta hyvalla tavalla ja se on vaan niin holmoa. Joten jokaisen, joka valittaa kouluruosta Suomessa, pitaisi tulla morjestaa kouruokaa taalla. Mutta siis ma tykkaan tasta jenkkielamasta, se ei ole niin erillaista, kun Suomessa ajattelin. Ja Warrenton on pieni kaupunki Amerikan nakokulmasta. Taalla kaikki tuntee toisensa, ja ma ajattelen et taa on hyva paikka kasvaa, seka viettaa vaihtovuoden!

Voin sanoa, etta rakastan mun koulua taalla. En sano, ettta nauttisin opiskelusta, ja jokapaivaisista laksynkuulusteluista, mutta nekin menee. Ma tykkaan kouluelamasta. Siita kuuluisasta kouluhengesta, mika vallitsee varmasti monissa High Schooleissa. Koulunvarit, koulunmaskotit, kannustushuudot ja urheilumenoista. Sita ei pysty selittaa, mutta ma vaan itken sisallani, miksei meilla Suomessa lisata kouluun naita Ne tekee koulusta paikan, jossa oikeasti viihtyy tosi hyvin. On myos totaallisen erillaista, miten oppilaiden ja opettajien suhde toimii taalla. Molemminpuolinen kunnioitus, ja taalla oppilaat tykkaa opettajista. Mun aidinkielenopettajan luokkahuoneen seinalla on miljoonia " I love You Ms.Heimburger" lappuja, joita oppilaat kirjoittaneet hanelle. Ja tama kyseinen opettaja on mahtava. Aina hyvalla tuulella, ja kyselee oppilaiden kuulumisia. Taalla on niin hupaisaa, koska myos opettajat voi sanoa sulle "I love you" ja Ms.Heimburger sanoo tata mulle. Ja tata lausetta ihmiset kayttaa todella usein. Siihen tavallaan turtuu, sita sitten aina sanoo "I love you too" Myos, kun sa kavelet kaytavalla, monien opettajien, kirjastotatien, talonmiesten ja coutsien kans voi heitella ylavitosia. Se on niin hauskaa! Monet opettajat, joita en edes tunne, moikkaa mua nimella. Tuntuu kivalta, ainakin taalla koulussa vaihtarit on otettu kivasti vastaan. Ma viihdyn Warrentonin High Schoolissa. Go Warriors!!


  Onko koti-ikava? Monet kyselee tata multa taalla. En olisi ikina uskonut, etta vastaan ettei ole. Mulla on kaynyt superhyva tuuri mun perheen kanssa. Uskon, etta se on auttanut tosi paljon. Oon saanut kavereita, ystavia, ja monet asiat on vaan sujunut. Tiedan, etta taa vuosi menee niin nopeasti, etta haluan vaan elaa tan taysilla. Kun tiedan, etta kotona kaikki hyvin, ni en koe koti-ikavaa. En ole kertaakaan ajatellut, mita ma taalla teen. Arvostan, kuinka hyva paikka Suomi on elaa. Mutta samalla sita tajuaa, etta ei ole ainoaa oikeaa tapaa elaa. Ja on mieletonta, etta mulla on taman vuoden jalkeen kaksi kotia. Monet kyselee, etta olenko ajatellut palata takasin collegeen, ja ei se tyhma kysmys ole...vai mita aiti ja isa? Yksi rouva mein kirkosta sanoi "ota taalta kaikki hyvat puolet mukanasi Suomeen, ja jata tavat Amerikkaan joita et halua pitaa" Ymmarran mita han talla tarkoitti. Taalla nakee tapoja, joita en valttamata ymmarra, tai oon vaat et hoh hoijaa, ei mun niita tarvi otta mukanani, mut voin ottaa ne tava, joista tykkaan. Ja sen aion tehda.

  Taalla on Halloween. Joo, se on todellakin taalla iso juttu. Oon joutunut katsomaan monia kauhuleffoja, ja meinannut oksentaa, koska en sieda niita. Kenen aivot tekee niin mielettoman oksettvia leffoja. Yh! Tuun joskus kertoo mita kaikkee ollaan jo tehty liittyen Halloweenin. Mutta nyt ma lahden leffaaan!

  Palaillaan koti Suomi!

"We are like that"

MOI.

 On mahtava tunne, kun loytaa maailman toiselta puolelta ihmisia, joista tulee sulle maailman tarkeimpia ystavia. Mun hostsisko on tosi tarkea mulle taalla. Kelseylle voin puhua kaikesta, ja se auttaa mua tilanteessa, kun tilanteessa. Ma oon saanu kasan uusia kavereita, monia tuttuja, joiden kanssa tykkaan olla. Kavereita saa helposti, mut oon saanut monia tosi tarkeita ystavia. Ja kaikki tietaa mika ero kavereilla ja ystavilla on. Se on suuri ero.
 Sam on yksi mun parhaista kavereista taalla. Joidenkin ihmisten kanssa vaan klikkaa, ja Sam on yksi niista. En tuu ikina unohtaa meidan hetkia yhdessa. Voi moro, ollaan koettu lyhyessa ajassa niin paljon. Se on elanyt mun kans elamani ehdottomimmat noloimmat hetket, mut myos jakanut superhauskoja hetkia. Kaydaan samaa kirkkoa ja koulua. Juostiin Cross Countria, ja tullaan pelaa kevaalla socceria. Oon saanut miljoona kertaa Samilta kyydin harkkojen jalkeen kotiin. On niin ihanaa, kun voin aina kysya silta kyytia jos tarviin. Ma puolestani tarjoon sille mein lempikahvit leipomosta. Sen autossa ei ole radiota, kuunnellaan sit aina puhelimesta. Ei voida puhua jos yritetaan kuunnella sita musiikkia. Sen auto on sisalta torkessa kunnossa, ja ma rakastan sita tunnetta, kun huomaan et joku muukin on tassa maailmassa epasiisti (laiska!!) Samin vanhemmat ovat mahtavia. Voisin sanoa, et ne on mun kakkosvanhemmat taalla. Meilla ei ole samoja tunteja koulussa, eika juurikaan nahda koulussa. Ma niin toivoisin et meilla olis yhteista kouluelamaa.
    Aina silloin talloin, kun mietin et ens syksyna oon takasin Suomessa, ja mietin et mita tulen kaipaamaan taalta. Sam tulee heti nopeesti mieleen. On tottakai monia nimia, mut Sam on helppo nostaa esiin, koska oon viettanyt sen kans sellasia hetkia, joita on vaikea olla unohtamatta. Se on todellinen ystava.



Sam ja mina ennen CC kisaa.

                             Naihin ystavyyskuviin on kiva lopettaa. On myos ihana tietaa, etta mulla on siella Suomessa maailman parhaimpia kavereita. Ootte tarkeita!

PS. taa Missorin saa on jotain uskomatonta. Kaikki vuodenajat sitten voi olla samalla viikolla.

Terveisii kotiin,
Julia