Kato moroo, mina taalla taas! Alkaa luulko et mulla on taalla tylsaa, kun taas kirjoitan. Meilla on syysloma. Rakastan tata. Normaalit kouluviikot on aina taynna kaikkea. Pitaa muuten sanoa, et amerikan nuoret on jotenkin superenergista vakea. Sita on vaikea selittaa, mutta nailla riittaa aikaa kaikkeen toimintaa. Oon vaan et, joo kylla, ulkoiletetaan koiraa-klubi kuulostaa kivalta. heh. Ei mut oikeesti olen meidan koulussa n.5-7 toimivassa klubissa! En edes tieda mita ne tarkalleen on. Mun sisko taalla on kaikessa mukana, ja ma sit sen mukana. Mut se on parasta, mita sa voit tehda vaihtarina. Menna kaikkeen mukaan.
Tulin juuri kotiin viimeisesta footballpelista. Viimeisesta. Havittiin, mut voin sanoa et oli hauskaa! Ma muistan mun ekan pelin, kun ihmettelin miten ihmiset ottaa sen pelin niiin tunteella. Muistan myos, kuinka katsomo, jossa High Schoolilaiset huutaa ja hyppii, ne kaikki jotenki tuli hyvin juttuun kaikkien kans ja niilla oli superhauskaa. No, vaikka itse sanonkin, tanaan tajusin et mina olin siella huutamassa, tanssimassa ja juttelemassa kavereiden kanssa niin,kuin kuka tahansa. Sita vaan alkaa kotiutuu tanne. Aika mahtava tunne. Pelin jalkeen hengasin Samin kanssa Walmartin parkkipaikalla. Oltiin et cool paikka hengata, muut painaa afterpartyis ja me hengataan taalla. Me istuttiin autos, syotiin jaateloa ja puhuttiiin. Mut just tan takia Sam on such a good friend.
Ma oon miettinyt onko mitaan, mika ottais mua paahan taalla. Olenko loytanyt Amerikasta jotain, mista en tykkaa. Pakko sanoa, et ei ole tullut asiaa eteen, mika arsyttais. Ma tykkaan small talkista, koulusysteemista, "urheilu on elamamme"-hengesta, kirkkoelamasta, kouluspiritista mika on niin totta taalla.. hmm okei, nyt tiedan. Kouluruoka on se, mika raivostuttaa mua taalla. Tai ei raivostuta, mita ma valehtelen. Se on vaan niin erillaista. Epeterveellista, ei tayta hyvalla tavalla ja se on vaan niin holmoa. Joten jokaisen, joka valittaa kouluruosta Suomessa, pitaisi tulla morjestaa kouruokaa taalla. Mutta siis ma tykkaan tasta jenkkielamasta, se ei ole niin erillaista, kun Suomessa ajattelin. Ja Warrenton on pieni kaupunki Amerikan nakokulmasta. Taalla kaikki tuntee toisensa, ja ma ajattelen et taa on hyva paikka kasvaa, seka viettaa vaihtovuoden!
Voin sanoa, etta rakastan mun koulua taalla. En sano, ettta nauttisin opiskelusta, ja jokapaivaisista laksynkuulusteluista, mutta nekin menee. Ma tykkaan kouluelamasta. Siita kuuluisasta kouluhengesta, mika vallitsee varmasti monissa High Schooleissa. Koulunvarit, koulunmaskotit, kannustushuudot ja urheilumenoista. Sita ei pysty selittaa, mutta ma vaan itken sisallani, miksei meilla Suomessa lisata kouluun naita Ne tekee koulusta paikan, jossa oikeasti viihtyy tosi hyvin. On myos totaallisen erillaista, miten oppilaiden ja opettajien suhde toimii taalla. Molemminpuolinen kunnioitus, ja taalla oppilaat tykkaa opettajista. Mun aidinkielenopettajan luokkahuoneen seinalla on miljoonia " I love You Ms.Heimburger" lappuja, joita oppilaat kirjoittaneet hanelle. Ja tama kyseinen opettaja on mahtava. Aina hyvalla tuulella, ja kyselee oppilaiden kuulumisia. Taalla on niin hupaisaa, koska myos opettajat voi sanoa sulle "I love you" ja Ms.Heimburger sanoo tata mulle. Ja tata lausetta ihmiset kayttaa todella usein. Siihen tavallaan turtuu, sita sitten aina sanoo "I love you too" Myos, kun sa kavelet kaytavalla, monien opettajien, kirjastotatien, talonmiesten ja coutsien kans voi heitella ylavitosia. Se on niin hauskaa! Monet opettajat, joita en edes tunne, moikkaa mua nimella. Tuntuu kivalta, ainakin taalla koulussa vaihtarit on otettu kivasti vastaan. Ma viihdyn Warrentonin High Schoolissa. Go Warriors!!
Onko koti-ikava? Monet kyselee tata multa taalla. En olisi ikina uskonut, etta vastaan ettei ole. Mulla on kaynyt superhyva tuuri mun perheen kanssa. Uskon, etta se on auttanut tosi paljon. Oon saanut kavereita, ystavia, ja monet asiat on vaan sujunut. Tiedan, etta taa vuosi menee niin nopeasti, etta haluan vaan elaa tan taysilla. Kun tiedan, etta kotona kaikki hyvin, ni en koe koti-ikavaa. En ole kertaakaan ajatellut, mita ma taalla teen. Arvostan, kuinka hyva paikka Suomi on elaa. Mutta samalla sita tajuaa, etta ei ole ainoaa oikeaa tapaa elaa. Ja on mieletonta, etta mulla on taman vuoden jalkeen kaksi kotia. Monet kyselee, etta olenko ajatellut palata takasin collegeen, ja ei se tyhma kysmys ole...vai mita aiti ja isa? Yksi rouva mein kirkosta sanoi "ota taalta kaikki hyvat puolet mukanasi Suomeen, ja jata tavat Amerikkaan joita et halua pitaa" Ymmarran mita han talla tarkoitti. Taalla nakee tapoja, joita en valttamata ymmarra, tai oon vaat et hoh hoijaa, ei mun niita tarvi otta mukanani, mut voin ottaa ne tava, joista tykkaan. Ja sen aion tehda.
Taalla on Halloween. Joo, se on todellakin taalla iso juttu. Oon joutunut katsomaan monia kauhuleffoja, ja meinannut oksentaa, koska en sieda niita. Kenen aivot tekee niin mielettoman oksettvia leffoja. Yh! Tuun joskus kertoo mita kaikkee ollaan jo tehty liittyen Halloweenin. Mutta nyt ma lahden leffaaan!
Palaillaan koti Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti