Moi!
Jaa marraskuu! Nyt oon kylla sita mielta, etta kuukaudet menee kovaa vauhtia! Tassa kuussa on monia odotettavia juttuja. Thanksgiving ja sen tuomat lomapaivat, seka nyt tulevana viikonloppuna Chicagoon! (!!!!)
Eilen olin Cross Country kauden paatosjuhlassa, ja sen jalkeen mentiin syomaan tiimin kanssa. Mun tulee ikava kaikkea sita joukkoehenkea. Joukkoe otti mut niin hyvin heti mukaan. Mein joukkoeesa ei saatu draamaa aikaiseksi, sain olla taysin oma itseni ja nauraa itseni niin onnelliseksi harkoissa ja kisoissa. Tuun aina muistamaan ja kaipaamaan tiimia ja coutseja.
Nyt talven urheilut on vahan auki. Mun haave oli alkaa pelaamaan koripalloa, mutta monista syista se nyt sitten jai. Muutaman kerran viikossa on harjoitukset (kunnonkohotus) socceria varten kevaaksi. Ollaan myos puhuttu CC tyttojen kanssa, etta juostais omia lenkkeja koulun jalkeen, mutta saa nahda... Amerikan ihmiset ei voi uskoa, etta talvella voi juosta. Eras opettaja, joka rakastaa socceria, haluaa tehda koulun tyttojoukkoeesta paremman, opettajaa Samille ja mulle koulun jalkeen, pelkasta omasta halustaan socceria. No kylla mulle sopii, kyseinen opettaja ei edes toimi coutsina, mutta on pelannut ikansa socceria. Sateisina paivina me palataan koulun kaytavalla, mika on niin outoa, mutta hauskaa. En voi ymmartaa, etta joku voi olla niiin huippu, etta haluaa jaada tyopaivansa jalkeen auttaa meita syottoharjoituksissa!
Muutenkin taalla vaan huomaa, etta tama maa rakastaa urheilua. Ainakin koulussa se nakyy. Kun koulupaiva paattyy, omat urheilulajit, kuten koripallo, paini, cheerleading aloittavat omat treeninsa. Mutta myos muuta alkaa tapahtua. Muutamat oepttajat lahtevat juoksemaan, jos sataa, he juoksevat sisalla ympari koulua (!!) Mua naurattaa se aina, koska koulu ei ole mitenkaan hirvean suuri, no he juoksevat sita sitten miljoona kertaa ympari.
Koulun punttisali on myos suosittu, footballpojat punttaavat, mutta myos muutamia tyttoja treenaa siella. Eilen olin suunnitellut juoksevani muutaman kaverin kanssa koulun jalkeen, mutta satoikin kaatamalla. No tiesin, etta kuntosalilla on vakea, joten mentiin sinne. Oli hauska hetki, kun tajusin taalla ma oon Amerikassa, tekemassa vatsoja ja treenaamassa suurien footballpoikien kanssa. Mutta pakko sanoa, etta ne on tosi ystavallisia kaikki. Auttaa jos tarvin ja antaa ymmartavaisia katseita, kun vahennan painoja(painoT) laitteista niiden jaljilta. Mutta joo, rakastan tata urheilumielta taalla. Parasta, ja tiedan etta tata tulen kaipaamaan.
Mitas muuta mulla olis? Ilmat alkaa kylmenemaan, aamuisin vasyttaa, vaatevarasto taytyy (rahat kuluu) ja kaikkeen alkaa tottuu. Monesti unohdan, etta olen Amerikassa, mutta kun muistan sen, alkaa hymyilyttaa. Taalla ma olen, vahvasti menossa mukana! Ja tyytyvainen kaikkeen uuteen, outoon ja jannitavaan. Olen huomannut, etta taalla suhtaudun asioihin rennommin. Ajattelen, etta vaikeuden niin kuuluu tahan vuoteen, eika voi olettaa kaiken olevan mahtavaa, mutta ongelmien jalkeen kaikki pienet jutut tuntuu niin mahtavan kivalta. Oh, on se Julia niin syvallinen ajattelija! Totta, tiedan :)
Loppuun haluaisin toivottaa kaikille hyvaa marraskuuta! Joulu lahestyy, onko mun joululajat jo valmiina postitukseen? (HEH vitsivitsi)
Terveisia sulle, joka lukee tata!
Toivottaen,
Julia, joka ei koskaan lue tekstejaan lapi ennen julkaisua..hih!
kuulostaa niiiin mainiolta! :-)
VastaaPoista