Ma oon tullut ihan mestariksi small talkin kanssa. Siihen tottuu, ja ma tykkaan siita. Ei oo ikina kiusallisia hiljaisia hetkia, voit aina sanoo "Hey! How are you?" Eika siihen edes toisen tarvi vastata, se on vaan tapa. Taalla on monia erillaisia tapoja, mutta kun sa oot taalla ja elat kaikessa mukana, se tuntuu etta nain sen on aina kuulunut olla. Aivastuksen jalkeen ihmiset sun lahella on "Bless you!" ja jos sattuu, ettei kukaan sano sita, sanon kovaan aanen itselleni "Bless ME"
Ma tykkaan koulusta niin paljon. En joudu tekeen paljon laksyja, tunnit rentoja, muttei tylsia. Opettajista tykkaan, koulurakennus on melko uusi ja siisti. Yksinkertaisesti rakastan kouluelamaa ja kaikkea sita extratoimintaa. Ma myos tykkaan mun kavereista koulussa. Monet on sellasia koulukavereita, joiden kanssa en hengaa koulun ulkopuolella, mutta tekevat mun koulupaivista ikimuistoisia. Ma en tieda miksi, mutta ennen tuntia opettajat seisovat ovella ja ovat "Hi Julia, Hi Meagan, Hi Justin.............." Myos Mr.Koehler, Social Skills tuntini opettaja kattelee sut ja kiittaa lasnaolostasi tunnin paatyttya.
Mulla on aanekas aani ja nauru, ja amerikan ihmiset on haskoja, joten nauran paljon. Haluan myos kehittaa kielitaitoa eli puhun paljon. Jos opettaja huomauttaa, etta nyt keskustelu pienemmaksi, selitan etta ma sosialisoidun, ja siita on tullut jo yleinen vitsi. Mutta tosiaan ei tarvi huolestua, kayttaydyn hyvin ja tulen toimeen kaikkien opttajian kanssa. Toisaalta, Culinary Arts opettaja siirsi mut ihan ensimmaiseen pulpettiin, aivan suoraan opettajan poydan eteen vaihtaessaan istumajarjestysta. Suora merkitys, en pysty sosialisoitumaan. Mutta taytyy sanoa, paastessani talle tunnille, ma villiinnyn. Mulla on muutama kaveri, jotka ovat niiiiin hauskoja. En pysty selittaa, mutta monesti olen nauranut niin paljon, etta itkettaa lopulta. Justin ja Allie, saa mut nauramaan niin paljon. Allien tarinat saa mut nauramaan aina. Justinin kanssa kokataan samassa keittiossa, ja mein molemien huumorit vaan kohtaa. Tanaan oli supervasynyt, koska oltiin eilen Twilightin yonaytoksessa. Olin tositosi vasynyt koko paivan, joten Culinary Artin tunnilla, olin hiljanen ja en nauranut pissat housussa. No opettaja, joka siirsi mut ihan ensimmaiseen pulpettiin, tuli kyselemaan onko mulla kaikki hyvin ja sano et on huolestunut, kun olen niin hiljanen. Haha.
Kouluruoka on sita holmoa, mutta itse lunch on odotettu. Me Social Skills tuntilaiset istutaan meidan special needs oppilaiden kanssa. Kehitysvammaisten, ja en vaihtais sita mihinkaan. Ne tekee sun paivasta niin paljon paremman. Ainiin, joka torstai kaikki Warrentonin special needs lapset ja nuoret tulee meidan koulun urheilusaliin pelaamaan koripalloa. Kaytannossa tama tunti, on monille viikon kohokohta. Ma rakastan tata ideaa, ja kysyinkin jos voin tulla auttamaan talle tunnille. Ja eilen olin siel ensimmaista kertaa, tuli niin hyva olo, kun sa huomaat miten paljon voit auttaa, pelkastaan hengaamalla ja juttelemalla. Voin rehellisesti sanoa, etta ensimmaiset viikot on tutustuin tahan special needs luokkaan, olin hukassa. En osannut olla luonnollisesti ja oli jotenkin vaivaannuttavaa, koska en tiennyt miten kayttaytya. Mutta nyt heista on tullut tosi tarkeita, koska vietataan kuitenkin tosi paljon aikaa yhdessa. Ja niinkun olen monesti sanonut, tama tunti ja special needs luokka on muuttanut mua.
Koulun jalkeen Sam ja mina vaihdetaan vaattet ja kaydaan juoksemassa. Yritetaan tehda jotain, etta oltais valmiina socceri kauteen. Kelseyn poikaystava on superhyva pelaamaan socceria, ja Duidi on mulle taalla kun isoveli. Joten monesti koulun jalkeen menen Duidin ja mun tosi hyvan kaverin Nickin kanssa potkii palloo ja harjoittelemaan kentalle. Poikien soccer kausi on ohitte, mutta ne nyt vaan tykkaa pelata huvikseen ja ma tarvin kaiken harjotuksen. En jaksa odottaa et paasen pelaamaan jalkkista, taalla socceria!
Joulu on tulossa! Ja meilla on jo kuusi sisalla seka kaikki koristelut. Voitte arvata, kuinka paljon tata tavaraa tanne raahattiiin. Amerikan vaki rakastaa koristella talot tayteen, mutta musta taa on kaikki on niin aikaisin. No oli hauskaa, ja nyt on olohuone taynna joulupukkeja ja joulu on todellakin tullut. Aikaisin.
Joskus tuntuu epatodelliselta, etta olen taalla. Elan unelmaani, tata vuotta olen odottanut ja miettinyt paani puhki olenko valmis tahan ja onko se vaihtovuosi se mita ma haluan. Mutta nyt olen enemman kun onnellinen, etta saan kokea taman. En pysty selittamaan monia juttua mita koen taalla. Palatessani Suomeen kesalla on varmasti monia hetkia, kun tuntuu ettei kukaan ymmarra. Tiedan sen jo, ja se on vaan tosiasia. Tuun tavallaan jattamaan tanne toisen elaman,perheen ja kaverit. On mahdotonta pysya menoissa mukana kahdessa paikassa. Ollessani taalla, en edes yrita pysya kaikessa mukana mita Suomessa tapahtuu. Its not make sense, sanotaan taalla. Yritan nauttia kaikesta taalla, koska tama aika on ainutkertainen, enka tule koskaan kokemaan mitaan tallaista. Olen totaallisen etuoikeutettu ja onnellinen. Joten Marille paljon terkkua, sulla on niin jannittavat, mutta parhaat ajat edessa. Australia lahestyy kamu! :)
Mutta kaikille hyvaa viikonloppua, toivottavasti kaikilla kaikki hyvin! Ainolle terveisia, paketti lahdossa tana viikonlppuna matkaan. I promise! :)
Terveisia kotiin!
Julia
 |
| Minä ja lokeroni. |
 |
| Mina se saapumassa suureen maailmaa, seka suureen seikkailuun. |
 |
| Perheeni <3 |
 |
| Nukuttiin.. xd |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti