perjantai 30. maaliskuuta 2012

I take that back

Miten muistan, kun syksylla opettajani kertoi, kuinka kevat on hanen mielestaan ihaninta aikaa. Promit ja beseballkausi. Ja mina mietein, etta uneksikoon han kevaastansa, siihen on viela niin pitka aika. Hmm. I take that back. Taalla sita ollaan. Kevaassa. Muutamat viikot taytyy niita Promeja odotella.
 Nyt on meneillaan soccer, track(yleisurheilu) baseball ja golfkausi. Opettajat alkaa muistutella, etta kohta alkaa kuuluisa "loppurutistus". Koulu ja urheilu ovat aina kasikadessa. Jos et saa pidettyja arvosanoja kohtalaisen hyvina, sinun pelaaminen voi loppua. Koutsit tarkistaa tarkoin valiajoin arvosanasi,nain pysyy motivaatio myos kouluun.

 Ma haluaisin vaan koko ajan puhua soccerista. Varsityyn paaseminen oli niiin kiva juttu, mutta pelaaminen toisten koulujen Varsityja vastaan onkin jo sitten eri juttu. Ollaan pelattu hyvin, huonosti ja kaikkea siita valilta. Meilla on kolme pelia viikossa, eli kaikki vapaa-aika kuluu socceriin, mita osasin olettaa. Meilla on paljon vieraspeleja, eli matkataan muualle ja illalla takasin koululle 9-10pm valilla. Joten olen ollut vasynyt, ja nyt viikonloppuna yritan nukkua ja paljon. Mutta yleisesti, olen nauttinut taas niin paljon uudesta aluevaltauksestani, tulen kaipaamaan tata kaikkea todella(liian) paljon.

 Ma en saa mun ajatuksia kootuksi nyt mita olen tehnyt taalla. Meilla oli Sprin Break ja kierreltiin perheen kanssa lahisseutuja. Olen ollut kavereiden kanssa ja elanyt ihan sita normaalia USA arkea. Ahdistunut, kuinka en loyda aikaa skypeilylle ja paivakirjankirjoittamisellle. Taalla tuntuu, etta koko ajan mennaan. Joten sori kaverit, kun mun skypeilyt kestaa, ja sori mina, kun mummona ei ole paivakirjaa luettavana. Kaikkea ei voi saada.

 Ma olen miettinyt mita kaipaan Suomesta. Ma kaipaan omaa huonetta, salaattia, mummuloita, ja sellasta tiettya huolettomuutta, ettei tarvi miettia miten omat ratkaisut vaikuttaa koko perheeseen. Kotona Suomessa saan olla taysin raivona ja kayttaytya minamaisesti aina silloin talloin, taallakin saisin, mutta koko ajan teitty saadin, kunnioitus ja varovaisuus, etten pahoita omalla kaytoksellani kenenkaan mielta, ja osoita vahingossa (tunteiden vallassa) roykeaa kaytosta perheelle, joka otti sinut vuodeksi kotiinsa. Odotan myos, etta saan ajokortin, saan menna ja tulla helpommin, kuin taalla kaikkeen tarvitaan kyyti.

Kaiken kaikkiaan, minun vuoteni taalla on ollut uskomattoman mahtava. Olen ollut onnekas ja sinnikas. Toivon ja uskon, etta kaikki sujuu loppuun asti hyvin.

Hyvaa viikonloppua kaikille!

Emily
ps. kiitos saralle ja ellille kirjeista!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla et menee hyvin! :) Aika on menny niin nopeesti, mullakin on enää alle 3kk paluuseen. Ei voi oikee muuta tehä ku nyt nauttii siit ajasta ku on vielä jäljellä!

    VastaaPoista
  2. MOOOOI! hyvin menee you go girl

    VastaaPoista