MOOOOI. IM BACK!
Tanaan on Uudenvuoden aatto, eli nyt, jos joskus on aika muistella vuotta 2012! Se on kuitenkin mielettoman muistorikas mulle. Ihana muistaa, koska viime vuoden UV:n aattona oli jaatava saato, etta usa mom and dad paasti mut kavereiden kanssa Coreyn nuotiobileisiin. Nyt on niin ihanan rentoa, koska mun ei tarvi "taistella" tai tressata uskallanko pyyttaa lupaa, tai moneltako mun tarvii olla kotona, tai saankohan menna Kristin kyytiin jne jne. Lista on loputon, mutta ainakin nyt osaan arvostaa tata luottamusta, helppoutta, ja tressittomyytta.
Kotiinpaluu on ollut tavallaan vaikea, muttei yhtaan ylitsepaasematon. Oli ehka helpotus, etta syksy oli niin kiireinen tanssin, koulun ja autokoulun kanssa. Aika on mennyt niin vauhdilla, ja koko ajan paassa on ollut visio, etta menen sinne takaisin ja vauhdilla nakemaan kaverit ja perheen. Mutta samalla olen nauttinut, etta olen kotona. En niinkaan Suomessa, vaan Kotona. Oma huone, oikeat vanhemmat, sisarukset, tanssi ja vanhat ystavat. Ja vapaus, en tarvi kyytia, aina ei tarvi tehda suurta selvitysta, tai tuntea huonoa omatuntoa, jos vietan aikaa vain omassa huoneessa. Ihan pienet asiat ovat niin ihania, kun olen takaisin kotona.
Kaipaan kavereita eniten. Perhetta en osaa kaivata niin, koska tiedan, etta he tulevat aina olemaan jenkkiperheeni, ja mulla on koti Warrentonissa. Mita myos kaipaan on, WHS! Warrentonin High School! Se Spirit! Oikeasti, koulutus ei lahellakaan Suomen koulutustasoa, mutta sielta koulusta jaa niin paljon muuta kateen. Yhteishenki, ylpeys omasta koulusta ja muista oppilaista, toisten menestyksesta ollaan ylpeita, koulun ylimmat johtajat ovat aina kaikessa mukana. Oli kyse mista vieraspelista tai yhteistanssista koulun salissa. Siella oli koko koulu, koko henkilokuntaa myoden. Ja hauskaa oli huomata sekin, etta Lunch Ladiet, keittiotadit aina tiesi tosi paljon mun viikosta. Miten historian koe oli mennyt tai olinko viela kipea. Voisin jatkaa tata selitysta ensi vuoteen asti (ha ha ha) mutta se on tosi turhauttavaa, koska samalla en jaksa toistaa itseani. Se koulu nyt vaan on taysin erillainen, ja voittaa Suomi suorittamiskoulun 100-0.
Muuten kaikki on mennyt hyvin. Juttelen Jenkkeihin joka paiva. Facebook on niin kateva. Skypeilen harvemmin, mutta silti tosi tasaisesti. Olen saanut paljon postia sukulaisilta. Moelmmilta usa isovanhemmilta, serkkutytolta, Deweyn mummolta, seka usa aidin tati, seka mun usa eno lahetti mulle ISON rasian itsetehtyja suklaita. On tosi koskettavaa saada sielta postia. Se tunne, kun tiedat, etta mun kaverin mummo on istunut ja kirjoittanut mulle kasin kirjeen ja ajatellut mua, on aika hieno tunne. Juuri taa kotiinpaluu on osoittanut mulle, etta ne joita, kutsun mun parhaiksi ystaviksi, ja joiden kanssa vietin aikaani siella, on edelleen mun parhaita kavereita. Ei ole tullut kertaakaan sellaista "hylattya" tunnetta. Paljon myos pidan yhteytta mun kavereiden perheisiin. Tuntuu, etta onnistuin vuodessani, koska se on todelllakin mun toinen koti.
Mutta nyt kaikille vaihtareille, olette puolivalissa, Kevat menee niin nopeasti, nauttikaa ja elakaa!!
Nyt lahden valmistautumaan ja miettimaan illan vaatteita. Hyvaa Uutta Vuotta kaikille!
ps. erityisterveiset rakkaalle kummitadille, Ennalle! you rock!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti