Olen kotona. Olen ihan normaali, en itke ikavaa, olen onnellinen, olen leikannut nurmikoita, Amerikka ei muuttanut mua erillaiseksi, kaverit ei kadonnut, koti ei kadonnut, mikaan ei ole muuttunut, jotain on muuttunut, kaipaan takaisin, kotona on ihanaa, vapaus on ihanaa, suomalaiset toykeita, hyttyset vie multa jarjen, valosta, kateellinen olo uusia vaihtareita kohtaa, olen elamani onnellisin mun vaihtovuodesta, suomalaInen musiikki saa mut oksentamaan sanoillaan(petri N) ja silti kaikki kuuntelee(mina myos),unirytmi sekaisin, en edes tykkaa kirjoittaa tata tekstia nyt,oma huone on ihana, bridemades leffaa en halua katsoa suomitekstien kanssa, radiosta ei ikina musiikkia, koti tuntuu leikkimokilta, amerikassa kaikki niiin suurta, aamulla heraaan, ja puhun englantia itsellen,oli kiva tulla kotiin, amerikkavuosi helpoin ja vaikein samaan aikaan,ei toita,ei koulua, ei tressia, virheet piti oppia, yksin, ja uudessa ymparistossa.kaverit piti hankkia vitosen lukioenglannilla,mika oli mahtavaa,vuosi on kuin unta,lahdin country maasta, tulin cheekin voice kesähitti maahan,kaverit kiireisia,skype on pelastus,kaipaan small talkia ja kirkkoa, hymyilya, eloa, menoa, yolo-elamaa,suomessa kaunis, mutta kylma kesa, satakunnan kansa ulkonako on vaihtanut, lempikissa (ainoa kissa, jota tykkasin, ala suutu aino heh)kuollut, ihanat omat sukulaiset ja kaverit, metsa, ei jaapaloja,salaattia, varikasta ruokaa, puhtaus,kevyt-tuotteet, jotka vaan lihottaa kaikki,kalliit hinnat, omat vanhat vaatteet, rentoa, sauna..... lista on loputon. ei se ikina lopu. voin vertailla suomea ja usaa lopun ikaani, mutta nyt on aika kohdata faktat.
Olen lukenut vaihtariblogeja monta vuotta. Usein kun oppilaat paasi kotiin, uutta paivitysta ei tullut. Miksi ei? Just paras kohta jatettiin pois? Meniko ne heti kotona itkemaan ikavaansa sankyyn, vai oliko vuoden piina ohi, ja pileet alkoi? Ja nyt saavuin kotiin torstaina, ja monet on kysynyt, etta enko kirjoita blogiin mitaan. No mita ma kirjoittaisin. Oli kiva reissu, kiva olla kotona? Hmm. Se ei ollut mikaan reissu??!! Se on mun toinen koti, siella on minun toine elama, kaverit ja vuoden muistot. Miten ma laitan ne tekstiin? Siella oli kiva paivittaa blogia, kun eli sita vuotta, nyt ma kirjoitan mita on olla taalla, ilman niita kavereita ja uutta perhetta. Jos sulla on ollut edes kiva vuosi, on tosi vaikeaa kirjoittaa. Mulla ei ollut taydellinen vuosi, mutta ikimuistoinen, ja paras vuosi mita olisin ikina voinut toivoa. Tuntuu, etta lahtisin ihan heti uudelleen, ja aion innostaa kaikkia lahtemaan, joita vaihtovuosi innostaa. Vuosi meni niiiiin nopeasti, mutta siina ajassa ehti tapahtua enemman, kuin uskoisi. Perheesta tuli toinen perheeni, ja koti minne voin, koska vaan palata. Mutta kaikki kaverit. Niitä on monia, eikä muistoja ja meidan omia juttuja, edes voi yrittaa selittaa. Ne on jotain, mita tulen kaipaamaan, ja ikavöitsemään. Mutta samalla mulla on vahva tunne, että tulen palaamaan sinne, ja tiedan ystavat, jotka on ja pysyy.
On epätodellinen olo, kun palaa kotiin. Vaihtovuotta mietti, jannitti, odotti ja se pelotti. Mutta, kun sinne paasee, ja huomaa, etta maa on eri, kulttuurieroja löytyy, mutta ihmiset on ihmisia. Kaikki lähtee käyntiin, ja ymmärtää, millainen mahdollisuus sinulla on edessään ja näin nuorena, haluaa tehda vuodestaan kaikin puolin ikimuistoisen. Minulla se onnistu, ja lyön vetoa, etta vaikka vaihtivuodella kaikki ei aina suju, viimeistään kotona, nekin muistot osaa kääntää voitoksi, ja kiittää vanhempiaan ja itseään, etta lähti matkaan.
Elämäni tähän astisin merkityksillisin vuosi on takana, onneksi skype on keksitty, ja lentoja kulkee edestakaisin. Kiitän kaikkia, jotka on lukenut blogiani ja seurannut vuottani Warrentonissa. Palailen kirjoittelemaan tänne aivan varmasti, mutta nyt kaikille hyvää kesää ja..
thank you!
 |
| amerikan tyttöjä. |
 |
| äiti! |
 |
| isä oli tehnyt mulle kylttejä kotiin! |
 |
| "viimeinen ateria" |
 |
| see you soon amerikka, perhe ja kaverit! |
