torstai 12. heinäkuuta 2012

tuleville sieluntovereille

Hei. Tiedän, että blogiani on seurannut äitini, ja.....juuh äitini. Ha, oikeasti tiedän, että monet tutut ja jopa tuntemattomat seurasivat blogiani. Kiitos, tuntu kivalta tietää, että täällä luetaan. Mutta tiedän, että minulla on lukijoita, jotka ovat juuri lähdössä itse vaihtoon, ja olen saanut kyselyjä vinkeistä jne tulevaan vuoteen. Kiitos Ilona, Paula, Miina ja Julia. Mä alan tiivistelemään asioita, joita on kiva tietää ennen matkaa, joten tämä postaus menee kaikille tuleville vaihtareille! Sieluntovereille.

 Ennen lähtöä. Älä tressaa pakkaamisesta, tunge kivoja kesävaatteita, ja muutamat kengät. Pystyt ostamaan sieltä, halpaa ja ei ole sitten takaisin tullessa miljoonaa paketin lähetystä edessä. huoh. Ennen lähtöä, ei kannata tressata, että säilyykö kaverit täällä, koska rehellisesti jos ei säily, niin ehkä on sopiva aika sitten löytää ne true frendit. Itsellä ainakin vuoden aikana kirkastu vieläkin voimakkaammin ne todelliset ystävät. Ja vuoden aikana kannattaa skypeily ja facebookkaaminen takaisin kotiin tiputtaa minimiin. Olen tosi onnellinen, että ymmärsin tehdä sen, kerran viikossa kotiin ja muutamia kertoja kavereille koko vuoden aikana. Kannattaa miettiä, mikä vuoden tarkoitus on? Lähteä skypeilee amerikkaan, vai yrittää sopeutua kulttuuriin ja saada ne paikalliset kaverit ja elämä. Että on sitten skype kavereita, kun palaan kotiin Suomeen. Koska tiedät, että koti ja kaverit on täällä. Monta vuotta!

 Itsellä ainakin vaikeinta alussa oli, saada ystäviä. Koska englannin kanssa oma persoonaa voi olla hankala ensiksi esille. Kun oli joku tosi hyvä vitsi, ja yritinn selittää sitä isolle kaveriporukallle, siinä voi joku nukahtaa. Kannattaa olla kärsivällinen, kieli paranee, ja kohta sulla on ystäviä, jotka ymmärtää sun vitsisi pelkästä katseesta! Mika tunne, alun ahdistuksen jälkeen, voit vain itkeä onnesta, miten hyvin kaikki vaan kääntyykin, jos on nollut kärsivälline ja uskonut, että saat ne ystävät. Muutenkin ystäviin liittyvää asiaa mullaon paljon....

 Kun saapuu vaihtarina uuteen kouluun, susta ollaan sinänsä kiinostuneita. Uusi tyyppi, tulee Norjasta, eiku Ruotsista, aaa ei sieltäkään jaa no jostain Pohjoisesta. (monet sekoittivat Suomen ja Norjan) Kannattaa muistaa, että edustat sinänsä Suomea, ja monet ihmiset ajattelevat Suomen olevan täynnä ihmisiä, kuin sinä. Ei paineita! Kuitenkin, kiinostus laimenee nopeasti, koulu alkoi, kaikkien kouluhommat, työt ja harrastukset ovat täydessä käynnissä. Sinun täytyy ottaa kontaktia ihmisiin, ja olla avoin luokassa ja näyttää siltä, että olet tutustumisen arvoinen tyyppi ja valmis saamaan kavereita. Alku on parasta, mutta vaikeintakin aikaa. Tärkein asia mitä kannattaa pitää mielessä on, että ihmisiä on monenlaisia. Tyypit, jotka vaikuttaa koulun cooleimmilta, voi tarvita jengiinsa vaihtarin, joka on valmis pilettämään, ja näytämään kaikki upeat jutut, mitä nörtit ei ainakaan tee. Tunnista henkilöt kuten nuo "coolit". Oikeastaan he ovat ihmisiä, joiden huomio voi olla ensiksi hämmentävää ja innostavaa, mutta loppujen lopuksi ei kanna minnekään. Jos he haluavat sulle ongelmia, eivätkä välitä, että sulla on tietyt säännöt ja valtavan mieletön tilaisuus edessä, niin miksi ikinäkään lähtisit heidän mukaan. "Cooli jengi" ei varmastikaan kiinnosta, että voit jäädä kiinni aivan pienestäkin jutusta, ja menettää luottamuksen perheeseen ja järjestöön. Älä edes ota riskiä. Etsi kaverit, joiden kanssa klikkaa ja jotka pitää susta huolen, tilanteesta, kuin tilanteessa. Kaverit, jotka huolehii sulle kyydin kotiin, ennen kotiintuloa, lainaa sulle jalkkiskamat, kun unohdit, tarjoo sulle ruoan, kun olet nälkäinen, ja rahat kotona. Kaverit, jotka ymmärtävät, että joskus sulla on ikävä omaa kotia ja perhettä. Kaverit, joiden kanssa voit viettää sleeepoverit, ja teillä on omat weirdovitsit ja muistot. Kaverit, joiden kanssa voit viettäää illan paikallisen ruokakaupan parkkipaikalla, tai katsoo sama leffa kolme kertaa viikonlopun aikana, ja silti olla niin hauskaa. Kaverit, joiden takia, tulet itkemään ja kaipaamaan, mutta samalla pystyt hymyilemään, ja olemaan täysin varma, että siellä ne ovat kun palaat. Koska sulla on yksi vuosi aikaa, kannattaa käyttää se tosi järkevästi, ei hukata hetkiä, jolloin tuntuu, että tekiskö vai ei. Parhaat muistot, tulee niin pienistä jutuista.

 Muita sellasia juttuja. Amerikan normiperheelle kirkko ja perhe on tosi tärkeitä. Isänmaan kunnioitus ja juhlat ovat myös paljon isommassa osassa, kuin Suomessa. Myös pukeutuminen on jotenkin siveellisempää ja urheiluvaatteita käytetään enemmän. Solarium on kuumajuttu, sekä Pretty Little Liars sarja, kutsutaan PLL. Small talk on ihanaa, ja saat olla melko äänekäs ja iloinen. Tulet tuntemaan kaverien vanhemmat, ja yksi iso pieni juttu. Suomessa tapahtuu usein näin. Kaveri tulee hakemaan sua autolla, ja soittaa sun puhelimeen" mä oon täs, tuu ulos moi". Jenkeissä, ainakin pojat, vaikka kuinka olis ollut kavereita, tuli aina hakemaan sut sisältä, ja näyttäytymään sinun perheelle, että kenen mukaan olet menossa. Tälläisiä pieniä juttuja, tulee huomaamaan, joihin sitten oppii ja kaikki tulee normiksi sulle. Myös ilmainen limsojen täyttö ja pienet hinnat on upeita!

 Ja kyseltiin, millaisia ongelmia, mulla oli vuoden aikana. Kavereiden saaminen heti oli hankalaa, mutta siitä jo sanoinkin, että se korjaantuu. Väärinkäsitykset perheessä voi tuntuu maailmanlopulta vuoden aikana, mutta niitä sattuu. Ja ihan samalla lailla sitä voi riidellä kaverin kanssa, tai  tulla kuulusia välirikkoja, mutta niistäkin noustaan. Joskus tuntuu, että kukaan ei ymmärrä ja koko usa on ihan paska, tai et maksaisin miljoonan jos saisi läpsiä opettajan, joka hukkasi sun kokeen, tai että busseja kulkisi. Tai, että saisi selitettyä amerikkalaisille suomen koulutusjärjestelmän joka on way erillainen, kuin heidän. Sellasia pienia juttuja, mutta niitä ei kannta jännittää vaan olla valmiina, etta ongelmia tulee.

Ennen mun vuotta, järjestöni ja entiset vaihtarit sanoivat, että vuodesta tulee sellainen, kuin siitä itse tekee. Jos odottaa american dreamiii ja et vuosi on jo valmiiksi täydellinen, tulee pettymään ja itkemään takaisin kotin. Vuoden hienous on siinä, että tavallaan joudut taistelemaan itsellesi kaiken. Paikan perheessa, kaverit, koulussa jne. Kaikki onnistumiset olet tavallaan ansainnut. Olet jo pitkällä jos olet lähdössä vaihtoon. Sano kuka sano. Maailmalle lähtö yksin tarvii rohkeutta, joten kannattaa olla ylpeä itsestään ja muutenkin olla oma itsesi.

 Vuoden jälkeen sanotaan, että on kasvanut, ja tietää enemmän mitä haluaa. Itse menen lukion toiselle, ja ei hajuakaan minne päin lukion jälkeen menisin. Vuoden jälkeen ei ole mitään selvinnyt, mikä se oma juttu olisi. Olen enemmän sekaisin, koska nyt ymmärrän, että mulla on niiin monet ovet avoinna. Voin tehdä melkeimpä mitä vaan, tulen pärjäämään, ja tiedän, kuinka paljon tässä maailmassa on, kuin nämä tutut ja turvalliset ympyrät. Tiedän, että voin ihan hyvin muokata amerikka ja suomitavat sekaisin. Ei mun tarvi tyytyä, että kadulla tarvii vaistellä kiusallisesti katsekontaktia vastaantulijan kanssa, tai että en saisi kysyä kaupankassalla, että miten sun päivä on mennyt. Voin saada outoja katseita, tai mietteitä, mutta siinäpän miettivät.  Koulun enkuntunnilla aioin yrittää parhaani, mutta en enään masennut, että paperi on täynnä punakynää, ja lupaaan pitää pileet jos saan kokeen numeroksi kutosen, enkä enään sitä kuuluisaa vitosta. Ja toivon, että kaikki laittaa ne popparit pois, kun on mun vuoro vastata enkuntunnilla. heh.

Mä olen niin syvällinen angel-94 Kiva, jos te uudet vaihtarit, saitte jotain irti, laittakaan kysymyksia ja ajatuksia. Jos minä Julia H selvisin, tekin selviätte! Siitä tulee hauskaaa! Tsemppia!

Noni, peace out!

ps.aika jepa pitkä teksti! go me.

tomerana-94

ystävät, jotka rakastavat minua näinä päivinä, ja hetkinä

Em. tosi ystävä. ystävä todellinen.true frendi.

ystänä vanhemmat!

Kelsey<3 itkettiiin, oltiin menossa lentokentälle. ei ollu helppoo elämä tuolloin. 





 

10 kommenttia:

  1. Oon seurannu sun blogia tän sun koko ajan ja tää on vaa niin ihana :) kai aiot jatkaa bloggailua? Mullaki ois haaveena lähtee vaihtoon 13-14 ja jossain vaihees oli ihan selvää et joo mä meen ja vanhemmatki suostu, mut nyt mulle on tullu tällänen epäröintivaihe et haluunks jäädä tavallaan vuoden jälkee lukios ja entä jos en pärjää yhtää siel vaihdos ja jos en sopeudu ja mul tulee kauheee koti-ikävä ja sillee, pelottiks sua sillon ku lähit ja epäröitkö sä missää vaiheessa?

    haidisworld.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi heidi. mä kerron sulle..lähde! sitä vuotta ei osaa kuvailla, mitään ei kannata pelätä, koska sen vuoden aikana tuut olemaan maailman onnellisin ja mitä varmemmin joskus myös todella surullinen. se on vuosi joka kasvattaa, itkettää, naurattaa, mutta ikinä en antaisi sitä pois, mistään hinnasta. mä epäröin lähteä ihan hirveesti pelotti, ja mietein kaikki kauhukuvat, mutta oma asenne on tärkein. uskalla, ja lähde. sä pystyt siihen! tsempit, let me know jos sulla on muita kysymyksiä. autan mielelläni :)

      Poista
  2. Moi!
    Mä oon nyt ausseissa ja mul on vähän surullinen olo koska mua mietityttää kaverit koulussa(oon ollut melkein 3 viikkoa koulussa) koska joskus tunnen oloni vähän yksinäiseksi ja että ne unohtaa mut ja sitten joskus on tosi kivaa. Luin tän sun tekstin ja tulin heti vähän paremmalle mielelle! Joten Kiitos!!!! (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anteeksi Kiia! olen myöhässä :( mutta, alkuun kuuluu niin jsut toi. tavallaan on kivaa, mut tunnet itsesi tosi ulkopuoliseksi. arvaa mitä, noin mullakin oli. paras vinkki mitä mulle annettiin, oli et annna itsellesi aikaa. miten sulla nyt sujuu? ja kiitos sulle! =)

      Poista
  3. hei haluisin kysyy vielä sitä et millasia sääntöjä vaihtareilla on? onks ne just sellasia et kaikki päihteiden käyttö on kielletty ja ei saa tyyliin deittailla tai harrastaa seksiä tms? ja joutuuks niistä sitte kotiin jos niit sääntöjä rikkoo? eli siis kuinka tiukat säännöt vaihtareilla on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! no säännöt menee niin, että hoida koulusi, käyttäydy kunnolla ja älä sikaile. siis täytyy muistaa koko vuoden ajan,että mikä mieletön mahdollisuus sulle on annettu, olet etuoikeutettu. joten mä kannustaisin olemaan kiitollinen vuodesta, olemaan rohkea, mutta niin että vuoden jälkeen voit hymyilla ja todeta. tein parhaani, ja muistella vuotta ylpeänä :)

      Poista
  4. IHANA POSTAUS! oon ollu nyt kaks viikkoo jenkeissä ja tää postaus piristi mun päivän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! miten sun jenkki elämä sujuu? :)

      Poista
  5. mietin et kuinka aktiivine pitää olla ja kui nopeesti löysit sun "bff:t" sieltä et menikö viikko, kaks ... ? ja mistä tajusit ketkä vois olla niit true friendei ja ketkä vaa pinnallisia? itellä vuoden päästä lähtö ja tää teksti sai mut ennemminki epävarmaks, tuntuu et ajattelen sitä just "american dreamina" ja tuun sit pettyyn ja kavereiden saamine vaikeeta yms..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moikka Elisabet! alussa pitää olla tosi aktiivinen, ja näyttää, että olet halukas tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja mulla kesto tosi kauan löytää tosiystävät, ja kyllä sä huomaat kuka todella on sun ystävä. siihen menee aikaa, alussa kaikki voi olla hämmentävää, mutta vuoden kuluessa tulet huomaamaan whats up. ja ei kannata lähteä elämääm american dreamiä, vaan elää sun vaihtovuotta. se tulemaan olemaan ainutlaatuinen, ja todella SINUN vuotesi, siksi parhain. Tsemppiii! =)

      Poista