sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Voi Greyson Chance



Sam ja Nick. Molemmat mun ensimmaiset ja parhaimmat kaverit.

Soccer tyttoi. Kuvassa oranssi vesitonkka. Monesti se jaavesi on paatynyt minun niskaan. Nice!

Meagan. Fun fact. Meagan nakyi American Idolsissa.

Sam. Meidan normaalit perjantai illan treffit.

Evan ja Lucas.

Voiko kuvasta kertoa, etta olen onnellinen Tessista?

Pyorien Suomeen. Ai miksi? en tia.

I heart my team

Ollaan ylpeita kavereita. Mr. coach Evans
Yksi kuukausi jaljella. Jotenkin muistan, kuinka kirjoitin, etta olen ollut taalla kuukauden, jee. Ja nyt mulla on jaljella nelja viikkoa. Tuntuu, etta voisin kertoa kaiken, mita on tapahtunut vuoden aikana, samalla tuntuu, etta kaikki on sumoutunut (uusi sana? check.) yhteen, enka edes tieda mista aloittaisin. Olen hammentynyt. Haluan paasta kotiin. Nahda kaikki perheen ja kaverit. Haluan paasta saunaan, tekemaan taysin omia suunnitelmia, viettamaan tyttojeniltoja, tanssimaan ja purkamaan omat tavarat omassa huoneessa. Odotan trampoliinilla hyppimista ja omaa kettiota. Vaihtarina oleminen on opettanut mulle tosi erillaisia asioita, mita en kokisi ilman tata vuotta. Jos katson taaksepain, voin kertoa, etta kaikki ei ole ollut aina niin helppoa, mita taalla blogissa olen kertonut. Koko vuosi on ollut mielettoman onnistunut ja olen ollut onnekas, mutta on ollut hetkia, jolloin olen halunnut vetaa kaikki turpaan (en kannata vakivaltaa) ja huutaa "evvk". Mutta hassu juttu, kun vaihtarina olemiseen kuuluu sanattomat saannot. Sina et vaan tee niin. Olen mielessani kaynyt WW3 (kolmatta maailman sotaa) mutta ulospain hymyillyt, ja ollut okei. Oppinut mukautumaan tilanteeseen, ymmartanyt, etta kaikkeen en pysty vaikuttamaan, olemaan vahan varpaisillani, mutta myos tuntemaan, milloin avata suuni ja muuttaa tilanne. Mutta kaikki tama on vaan kasvattanut, ja antanut vuodelleni merkityksen.
 Mutta sitten paastaan aiheeseen, joka on antanut vuodelleni sen suurimman merkityksen. Mun kaverit. Seniorit, eli koulun vanhimmat, jotka jo valmistuivat, lahtivat koulusta torstaina, saivat mut itkemaan. Kaverit, joiden kanssa olen viettanyt melkein joka ikisen koulupaivan lahtivat. Itkin silmani punaisiksi, koska esim lunchilla Emily, Austin, Dewey olivat kadonneet. Mun junior kaverit, Nick ja Evan yrittavat lohduttaa, mutta ma vaan itkin. Jotenkin tuntu siina hetkessa niin loputtomalta. Ei voi ymmartaa milta tuntuu saada sydanystavia esim Emily, joiden kanssa ollaan tultu sydanystaviksi, voisin luottaa Emilyy mina hetkena tahansa, ja sitten sun taytyy sanoa moikat, ja et voi olla varma monestiko tulet nakemaan sun kaverin koko elamasi aikana. Tunsin koko tilanteen niin epareiluksi. Jotenkin, etta olen liian nuori sanomaan hyvastit, ystavalle, jota et halua menettaa. Mutta siihen taytyy tottua. Ma olen solminut taalla niin monia ystavyyssuhteita, mika on tehnyt vuodestani sen parhaimman, mutta se tekee myos tasta vaikeimman. Oi, mun taytyy lopettaa kaikki tama syvallinen nyt, ja kertoa mita on tapahtunut lahiaikoina..

 Soccer loppu. Done! Elamani yksi ikimuistoisimmista "kausista". Tulen aina katsomaan ajassa taaksepain, ja muistamaan joukkoeeni, coutsini, aamuharkat, iltaharkat, makijuoksut, viivajuoksut, pelit, pelimatkat, gatoradespritin, puuttuneet pelisukat, huutaminen kentalla, ja kannustaminen penkilla. Olen myos saanut jaavedet monesti paalleni pelin jaljeen. Kuuluin taydellisesti joukkoeeseen, opein soccerista ja sain taas uuden "pienen perheen" ja muistot, joita en halua ikina unohtaa.

 Kolme paivaa koulua jaljella. Alussa olin epavarma millainen kouluvuosi taalla tulisi. Mutta se selvini. Rakastuin Warrentoniin High Schooliin. Muutama tunti arsytti, ja muutama opettajan olisin vaihtanut, mutta kaikin puolin taydellinen kouluvuosi. Amerikan High Schooli tarjosi minulle sen, minka haaveilin. Erillaisen, tapahtumarikkaan, hieman oudon, urheilullisen, school spiritin, monivalintakokeet, yla-aste meiningin, ja teitittelyt Mrs, Ms. tulee aivan automaattisesti. Jos ensi lukuvuonna olen unohtanut ruotsin, ja matikan mina kestan sen, kuin jenkki. Jotkut vaan on fiksumpia. heh.

Oi aika rientaa, ja kesaloma lahenee uuu. Ihan naina paivina tulen kertomaan teille, kuinka olen pakoillut poliiseja ja osallistunut jannittavaan toimintaa. Pysykaa kuulolla! Terveisia kaikille.

Love,
mina

1 kommentti:

  1. mä en kestäää! mulle tulee kylmät väreet kun luen näitä! :-)

    VastaaPoista